Kevyt pikkusalaatti

Johan se on vuosi 2013 sekä perinteeksi muodostunut uudenvuoden uhma. Tänä vuonna minä sitä tätä tuota! Oli uhkuminen tai puhkuminen mitä vain, parasta on fiilis kun jotain myös tapahtuu (vaikkakin joskus vain kerran, joskus jopa kahdesti). No nyt ruokasaralla on alkanut tapahtua. Edelleen arkipäivälliset menee pitkälti helppojen ja nopeiden reseptien parissa, koska lapspienen moottori kiihdyttää kierroksia kohta ryömimisestä konttaamiseenkin, siinä ei ehdi hämennellä suurusteita (mutta jälkikäteen ehtii raapia palanutta valkokastikketta kattilan pohjasta yömyöhään). Mutta onhan meillä herran tähren viikonloput! Ainakin.

Tällä hetkellä pinnassa porisee yksinkertaiset, muutamista raaka-aineista koostuvat safkat. Annoskoot lähentelee enemmän suupalallisia kuin mättöjä. Jos syö vähemmän päivällisellä, voi syödä vielä parit iltapalat myöhemmin ;-)

Tällä kertaa voisin nostaa lauantain päivällisen salaatin parrasvaloon. Toki munakaskin oli siitä erikoinen, että reseptissä oheut perunaviipaleet paahdettiin ensin uunissa osittain rapsakoiksikin, jonka jälkeen lisättiin pannulle ja munavatkuli päälle... Salaattissa oli kuitenkin jotain uudempaa makuyhdistelyä, joka jäi kyllä kutkuttaan mieltä niin, että täytyy tehdä usemman kerran uudestaan. Voisin vannoa, että toimii kuumana kesäpäivänä vielä paremmin.

Feta-meloni-basilikasalaatti
(kirjasta Italian dieetti / Gino D'a campo)

200g ohuita vihreitä papuja
350g vesimelonia tai verkkomelonia  tai hunajamelonia
250g fetakuutioita
20g basilikanlehtiä silputtuna
2 ripausta valkosipulisuolaa (käytin valkosipulijauhetta ja suolaa)
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl balsamicoa
1 rkl sitruunamehua
ripaus vastajauhettua mustapippuria

Iske vihreät pavut kiehuvaan veteen ja keitä papuja 3-4 minuuttia. Valuta pavut ja upota kylmään veteen jäähtymään. Leikkaa meloni suupaloiksi. Sekoita melonipalat, valutetut fetakuutiot ja pavut. Ripottele basilika päälle. Sekoita muut ainekset öljyn kanssa pienessä kipossa ja valuta salaatin päälle.

Long time no food?

Luova tauko tekee hyvää, ainakin meikäläinen diggaa! Tällä kertaa luova tauko sisälsi lapsen syntymän ja uuden arjen pyörityksen, mutta edelleen eletään ruoalla eikä pyhällä hengellä. Pari kuukautta mentiin aikalailla keitoilla ja mitä-pakkasesta-löytyy -meiningillä, mutta nyt alkaa jo repertuaariin tulla muutakin kuin pastaa ja tomaattikastiketta. Jee!

Laitetaan tähän kiireisen tyypin herkkulounaan ohje eli munakas. Ohjeen avaintekijä on kypsä avokado. Älä yritä raa'asta.

Kalifornian munakas
huom! Yhdelle

2 kananmunaa
1 ½ rkl vettä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
tilkka öljyä

päälle "täyte"
4-5 kirsikkatomaattia
½ avokado (no voi syödä kokonaisenkin)
1 rkl silputtua salottisipulia (minäpä paistoin munan kanssa..)
1 rkl tuoretta, silputtua korianteria
1 tl silputtua chiliä (voi käyttää myös jauheena)
2 tl makeaa chilikastiketta

Sitten vaan munakas pannuun hyytymään ja sillä välin päälysainekset sekaisin kulhossa. Munakas lautaselle ja täytteet päälle, avot. Vie kokonaisuudessaan 15 minsaa ja on herkkua.

Kuva täytyy lisätä jälkikäteen, koska oli vähä kiirus tuona päivänä ja munakas antoi potkua lennokkaaseen lähtöön vauvan kanssa päiväkahveille siskon luo...

Tänään vietettiin Ravintolapäivää eli pop up -ravintoloita ilmestyi katu- ja puistokuvaan kuin sieniä sateella. Tämä kansalaistapahtuma on meidän makuumme! Lähdimme siis lounastamaan herkkuja aurinkoiseen ulkoilmaan. Tässä kuvasatoa herkuttelustamme.

Bagel & Park, ostotapahtuma käynnissä

Lounaspussukka; bagelin lisäksi pussista löytyi...

...sydämiä... 

... köhöm, terveellinen keksi... (huomaa myös omena!)

... porkkanakakkua!!

Peitsa söi sillä välin sienipäällysteisen blinin sekä...

... sitruunamuffinsin herkuilla.

Ja vielä hiukopalaksi jotain grillistä Espalta.

Välipala sielulle

Valmistusohjeet:

- Silmiä hivelevä maisema, asetelma, värikokonaisuus tai muuta vastaavaa
- Kuppi kuumaa tai kylmää tai muuta vastaavaa 
- Rauhallinen, iloinen ja/tai tyytyväinen mieli
- Pysähtyminen, nauttiminen

Pakastimen hätävarat: Toscapiirakka

Pari viikkoa sitten päätin leipasta pakkaseen hätävarapullaa vauva-ajalle; vieraille on yleensä kiva tarjota jotain känttyä kahvin kylkeen. Jostain muistin syövereistä löysin toscapiirakan, ja pakastin neljä vierassatsia piirakkaa pakkaseen. No nyt on käynyt niin, että piirakat on salakavalasti karanneet pakastimesta jo ennen kuin lapsi on edes syntynyt (vieraita tosin on käynyt)! Tänään vietin sitten uuden uunipäivän, ja olen kärventänyt uunissa lisää omatekoista mysliä, uuden toscapiirakan ja vielä illan vieraille porkkanasämpylöitä. Mutta tässä blogauksessa esittelen teille tuon mainion, helpon toscapiirakan, joka pelastaa monen yllättävän kahvihetken. Piirakka nimittäin sulaa nopeasti ja säilyttää ihanan makunsa pakastamisesta huolimatta.

Toscapiirakka
(Valion resepti)

Pohja
4 kananmunaa
3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta (kyllä, rkl)
1 dl kuohukermaa
200g voita

Kuorrutus
100g voita
2 dl sokeria
1 dl kuohukerma
2 rkl vehnäjauhoja
n. 150 g / 5 dl mantelilastuja

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, kerma ja jäähtynyt voisula. Levitä taikina uuninpannulle, ja paista 200 asteessa n. 12 minuuttia. Tee sillä välin kuorrute laittamalla kaikkikamat kattilaan ja kiehauttamalla ainekset keskenään (älä polta pohjaan!). Ota pohja uunista, levitä kuorrute piirakalle ja paista vielä n. 14 minuuttia tai kun kuorrute on kauniisti ruskistunut. Anna jäähtyä ja paloittele. Pakasta ennen kuin piirakka on syöty kokonaan...

Iltani ratoksi luin vähän päivän Hesaria (joka tuli meille vasta ysin jälkeen aamulla, joka on liian myöhään!! Luen tätä nykyä Hesarini, kun P vielä nukkuu). Voi kuinka ihanan idyllinen juttu lehmien kirmailusta kesälaitumille. "Navetasta rynnisti ensimmäisena Yppe utareet keikkuen". Idyllistä kuvaa maaseudun menosta antoi myös kohdat  "..lehmät kirmaavat moneksi kuukaudeksi laitumille", "Suomessa kaikilla lehmilä on nimet", "Laitumella lehmät hyppivät, ja jokaisella on oma persoonallinen tyylinsä", "Laitumella lehmälauma joutuu ratkaisemaan, kuka on joukon johtaja. Se selviää Sinikka Tuomisen mukaan vasta lähitunteina eikä hänkään osaa sitä etukäteen ennustaa, vaikka tunteekin kaikki 70 lehmäänsä nimeltä" jne.

Niin. Idyllistä.
Sentään Hesarissa mainitaan, että "Ulkona laitumella laiduntava lypsykarja alkaa olla Etelä-Suomessa harvinaista." Ja siihen jäi sen asian pohtiminen.


Se on kuule ihmiset niin, että lemmujen ei tartte antaa kirmailla ulkona saatikka nähdä auringonvaloa, jos vaan tykkääpi tehotuottaa maitoa. Ja se on kuule ihmiset niin, että Hesarin jutun kaltaisia tiloja on vähän. Enemmän on tiloja, jotka toimii alla olevan lainsäädännön asetuksen (Valtioneuvoston asetus nautojen suojelusta) vapautuskohdan mukaisesti: 

17 §

Laiduntaminen ja jaloittelu

Lypsylehmät ja pääasiassa maidontuotantoa varten kasvatettavat hiehot, jotka pidetään kytkettyinä, tulee päästää vähintään 60 päivänä laitumelle tai muuhun tarkoituksenmukaiseen jaloittelutilaan ajanjaksona, joka alkaa 1 päivänä toukokuuta ja päättyy 30 päivänä syyskuuta. Jaloittelutilan pinta-alan on oltava vähintään 6 neliömetriä siellä pidettävää nautaa kohden. Pinta-alan on oltava kuitenkin aina vähintään 50 neliömetriä.

Aluehallintovirasto voi myöntää vapautuksen 1 momentista tarkoitetusta laitumelle tai jaloittelutilaan pääsyä koskevasta vaatimuksesta, jos tuotantotilalla ei ole käytettävissään sopivaa laidunta tai jos muuta jaloitteluun soveltuvaa tilaa ei ole mahdollista kohtuudella järjestää taikka jos vaatimuksen noudattaminen on kohtuutonta liikenteeseen, maastoon tai etäisyyteen liittyvistä syistä. Vapautus myönnetään enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja se peruutetaan, jos vapautuksen myöntämisen edellytykset lakkaavat.

Ja mitä sinä voit tehdä, antaaksesi lemmuille mahdollisuuden päivänvaloon ja kirmailuun, on ostaa luomumaitoa. Vaikka Hesarin jutussa ei mainittu, että tila olisi luomutila, et voi koskaan tietää ostaessasi tavallista maitoa, onko rakkaan maitosi tuottanut eläin nähnyt aurinkoa tai luontoa. Ostamalla luomua, voit. Luonnonmukaisessa tuotannossa "nautojen tulee päästä ulkoilemaan ympäri vuorokauden", tosin poikkeuksia säädökseen löytyy, mutta liittyen lähinnä talvikauteen. Lista on lyhyt. Luomu on askel. 

Tee arjen sankariteko, ostapa luomumaitoa, ja päästä lehmät kesälaitumelle.

Se kuuluisa dokumentin/kirjan/artikkelin jälkeinen sisuuntuminen ja nokkospasta

Tulipa katottua Yleltä Food Inc. (Ruokayhtymä) dokkari. Vaikka tiedän jo etukäteen, mitä odottaa, aina nään jotain uutta pöyristyttävää tästä maailman menostamme. Vaikka kyseinen dokumentti käsitteli jenkkilän menoa, ei me voida täällä Euroopassa tuudittautua ettei meillä olisi samanlaisia huolenaiheita enenevässä määrin. Nimenomaan, jos me ei haluta jenkkilän ongelmia myös itsellemme, on asialle tehtävä jotain _nyt_.


Perimmäinen kysymys on siis ruoantuotannosta, siitä kuinka luonnottomaksi se on muuttumassa tehotuotannolla, kemikaaliliuoksilla ja suuryritysten ahneudella (hävittämällä pientuotanto, riistämällä työntekijöitä, luontoa jne.). Aina mun tekee mieli alkaa paasata, mutta tällä kertaa teenkin vain kehotuksia, mitä minä itse voin itselleni muistuttaa ja missä me kaikki voitas vähän tsempata.


- Luomutuotanto, luomutuotanto, luomutuotanto. Kannata sitä sen verran kuin taloutesi kestää.
- Lähiruoka ja pientuottajien tuotteet, käykää markkinoilla ja pikkupuodeissa. 
- Itse tehty ruoka mahdollisimman ruohonjuuritasolta lähtien. Syödään yhdessä. 


Parasta on yhdistää nämä kaikki. Tiedän, ettei kaikki ole kiinnostuneita ruoanlaitosta, mutta he ketkä ovat - kutsukaa ihmisiä syömään luoksenne, tehkää sapuskat hyvistä raaka-aineista ajan kanssa. Ja vieraat, tarjoutukaa tuomaan jotain mukananne, mihin olette vähän satsanneet. 


Tänään tein ensimmäistä kertaa hirvenlihakastikkeen vanhemmiltani saamista hirvenlihapaloista. Oppia ikä kaikki, suolaa ehkä oli hitusen liikaa, mutta arvostusta eläintä kohtaan sitäkin enemmän. Kiitos elämästäsi Suomen metsissä, syömistäsi varvuista, honteloista jaloistasi huhkimassa risukoissa kasvattaen massaa. Niin söi taas meidän suvun väki sinusta hirvenhiihtäjien historiaa. Ilman tehotuotantoa. Maustettuna sipuleilla, mausteilla ja kermalla. All you need. (sivuun vähän suomalaista pottua ja porkkanaa)


***


Ja sitten kun tulee se päivä, kun ei jaksais tehä mitään järkevää syötävää, tee omat pikaruokasi. Tätä varten tarvitsee kyllä osata ennakoida ruokakaappeihinsa vähän sitä sun tätä tarviketta, mistä asioita kyhätä. Osta heti kun näet jotain erikoista, mitä haluat kaappiisi. Tee tarvittaessa pari kertaa vuodessa invis kaappiisi, ettei mikään spessu jää käyttämättä, though. Tässä yksi arjen pelastaja:


Nokkospasta-tonnikalasalaatti


-nokkospastaa (kuvan purkista) tai muuta kivaa
-tonnikalapurkki (jotain hyvää, delfiiniystävällisesti kalastettua)
-herne-maissi-paprikaa (tämä oli pakaste, koska tosiaan aina ei jaksa, oikaise silloin jostain!)
-suolakurkkuja
-sipulia
-salaattia (jos sattuu löytymään, ei ollut nyt)
-mausteita maun mukaan, suolaa, ja pepparia esmes
-salaatinkastiketta jos diggaat


Tietoa nokkosesta tuon pastapurkin kyljestä:
2 x enemmän ravintoa kuin porkkanassa
7 x enemmän rautaa kuin pinaatissa
60 x enemmän piitä kuin lehtisalaatissa
5 x enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa
3 x enemmän kalsiumia kuin maidossa.


Lisäksi nokkonen puhdistaa verta, parantaa munuaisten toimintaa, vähentää anemiaa, laskee verenpainetta ja verensokeria, edistää suoliston toimintaa, auttaa yiherkkyysreaktiossa (?) ja poistaa raskasmetalleja. 

Fast food homemade.