Hesarin pihvilihateksti ja juusto-papuquesadillat

Äitiyslomakiireiltäni (niin, sellastakin näköjään on) ehdin vasta tänään lukea sunnuntai-Hesarin loppuun. Eipä sillä, hyvä että lehti oli jäänyt keittiönpöydälle valtaamaan alaa, sillä kannatti lukea visiojuttu pihvilihantuotannon kasvusta Suomessa (valitettavasti taittelin lehdestä jo biopusseja, niin en saa tarkastettua jutun otsikkoa...). Musta se oli hyvä juttu, realistinen, mun ajatusmaailmaa komppaava. En usko, että maailmasta on tulossa vegaani, tai että suomalaiset rysäyttäisi kasvissyöjiksi kovinkaan iisisti, nopeasti saatikka koskaan täydellisesti. Lihaa tulee olemaan ruokapöydissä, ellei tapahdu jotain todella katastrofaalista lihatuotannossa tai ympäristössä. Mutta jutussakin esille nostettu lihansyönnin vähentäminen ja laadun parantaminen kuulostaa korviini oikealta suunnalta. Suomessa syödään 75 kiloa lihaa per nuppi vuodessa. Määrän puolittaminen ei veisi joulukinkkusiivuja ja juhannusmakkaroita suistamme. Minäpä päinvastoin vaalisin nimenomaan perinteisiä tapahtumia mussuttaa lihaa - siis juhlallistaa liharuokaa.

Jutussa visioitiin Suomeen uutta brändiä pihvilihantuottajamaana. Meillä olisi tilaa (ei tehotuotantomielessä, vaan hajautettuina tiloina Lappia myöten), olosuhteita jossa nurmi-apila kasvaa paremmin kuin vilja, vettä ja miksei tukiverkostoakin rohkeille uusille bisnesavauksille! Tällä hetkellä naudanlihasta 85 % tulee lypsyteollisuuden sivutuotteena ja 15 % lihakarjasta. Minusta sivutuotteissa ei ole mitään vikaa - kuin se, että lypsykarjatuotantokin on Suomessa tehostuksen alla, eikä se ilahduta. Mutta en pistä vastaan, jos pihvikarjantuotantoa haluttaisiin lisätä sillä seurauksella, että populaatio alkaisi arvostaa syömäänsä lihaa useammalla taholla: alkuperältään, eläimen, luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin kannalta, tuotantotavoiltaan jne. Siis ei pilkkahintaan, ei piittamatta eettisistä arvoista.

Ruotsalaiset ovat tietysti jo ehtineet tässäkin asiassa edelle - Ruotsista löytyy luonnonlaidunlihalle oma paikallinen brändinsä. 

Siis mitä jos mustavalkoisesta lihansyöjä-kasvissyöjä -astetelmasta, jossa kasvissyöjä syyllistyy syödessään juhannusmakkaran ja lihansyöjä halveksii vain yhtä, laadukasta juhannusmakkaransyöjää, siirryttäisiinkin vain kompromissiin? Kohtuudella, mutta laadukasta. 

Mitä sanoisitte?

Jaan tähän loppuun juusto-papuquesadillaohjeen, jossa on myös lihansyöjille jotain - mutta kohtuudella ja luomuna hei tietysti!

Juusto-papuquesadillat

Salsa crusada (voi tehdä jo edeltävänä päivänä)

6-8 kypsää tomaattia

1 dl tomaattimehua

3-4 valkosipulinkynttä

nippu tuoretta korianteria

hyppysellinen sokeria

3-4 tuoretta vihreää chiliä TAI korvaa muilla chilimausteilla (jauheella, säilötyillä chileillä yms.)

½-1 tl juustokuminaa

3-4 kevätsipulia TAI puolikas purjo, koska kaupasta ei löydy kevätsipuleitä kuin kesäisin...

suolaa

Surrauta ainekset sauvasekoittimella tai muulla härpäkkeellä salsaksi. Voi myös pilkkoa käsin tarvittaessa.

Papumuhennos

öljyä

1 iso sipuli

125 g luomupekonia 

3-4 valkosipulinkynttä

1 tl juustokuminaa

½ tl chilijauhetta (mietoa)

1 prk kuorittuja tomaatteja (kaikkea nestettä ei tarvitse kaataa pannulle, käytä salsa crusadaan tomaattimehun sijaan)

1 prk säilöttyjä papuja (olen käyttänyt ihan valkoisia papuja valutettuna)

suolaa ja pippuria

Paista pannulla sipulit ja paloiksi saksitut pekonit, lisää muut ainekset joukkoon. Anna muhia.

Kokoa quesadillat siten, että jokaiseen tortillalättyyn tulee pohjalle cheddaria (olemme käyttäneet ihan vain sulatejuustocheddarviipaleita, jos lähikaupasta ei muuta löydy), salsaa ja papumuhennosta. Rullaa tai tee lättyjä kahden tortillan väliin. Lämmitä joko uunissa juustoraasteen kuorruttamana tai pannulla siten, että pirskotat pannulle vähän vettä ennen lätyn lisäämistä. Älä polta, vain lämmitä niin että cheddar sulaa lätyn sisällä. Naatiskele!

Kuva ei tuo oikeutta maulle, valitettavasti.