Viikko 12: Ohrapannut

Tänä iltana nautin illallisen amerikkalaiseen tapaan telkkarin edessä sohvalla, mutta pienellä sarkastisella otteella: katsoin lempparisarjaani Jamie Oliverin Food Revolutionia ja söin ruokaa, jota monet amerikkalaiset eivät ruoaksi tunnistaisikaan. Viikon reseptikokeiluun liittyy ihan hulluna ajatuksia ja tarinoita, jaksaisinkohan kertoa ne kaikki?

1. Jamie. Jamie on niin intohimoinen terveellisen ruokavalion puolestapuhuja, että sitä ei voi kuin huokaillen ihailla. Mutta onkos tuo kumma, jos teet sitä mistä tykkäät, ja tiedät että se vie maailmaa parempaan paikkaan jos muutkin innostuisivat samasta asiasta. Tänään meikäläinen oli oman elämäni Jamie: hyvää ruokaa, jossa yhdistyy terveellisyys, helppous ja ekologisuus (ripaus pohjanmaalaisille: halpuus).

2. Ohrasuurimot. Ensin ne oli, sitten ne hävis riisille. Nyt saisivat mun puolesta nousta uuteen taistoon riisiä vastaan ja voittaa. Oisko siis aika antaa ohrasuurimoille uusi tsäänssi suomalaisessa lähiruokakeittiössä?

3. Vuohenjuusto. Tapahtuipa viikko takaperin ystävän luona ennakkoluulojen kaikkoaminen. Kehuin emännän hyvää fetavalintaa, mutta mitä vielä, se oli mietoa vuohenjuustoa. Näin selätettiin taas yksi harha ruokavaliostani, tervetuloa köökkiini kauan vältelty vuohenjuusto!

4. Juurekset. Ne vaan on niin mun suosikkijuttu.

Tässä siis viikon reseptikokeilut. Ensin alkuperäinen ohje, sitten tuunattu.

Lohi-ohrapannu (Ruokatieto Yhdistys ry:n nettisivuilta)

300g lohi- tai kirjolohta
2 dl esikypsennettyjä kokonaisia ohrasuurimoita
1 rkl öljyä
8 dl vettä
2 rkl tomaattipyrettä
1 kalaliemikuutio (käytin kasvis)
1 tl mustapippuria
3 porkkanaa
pala (300g) juuriselleriä
1 (200g) purjo
0,5 dl tilliä (käytin ruohosipulia tillikammoisen Peitsan vuoksi)

Kuullota ohrasuurimot kevyesti öljyssä, lisää vesi, liemikuutio, tomaattipyre ja mustapippuri. Anna kiehahtaa, ja keitä sitten miedolla lämmöllä 15 minuuttia kannen alla. Sillä välin kuori porkkanat ja selleri, huuhdo purjo. Tee vihanneksista tikkuja (ulkoistin homman miehelle, ja niistä tuli lähemmäs halkoja kuin tikkuja... ). Heitä mukaa pataan, anna porista jälleen 15 minuuttia. Heitä lopuksi padan päälle kevyesti suolatut lohisuikaleet/fileet ja anna kypsyä noin pari minuuttia kannen alla. Lisää lopuksi yrtit pinnalle.

Vuohenjuusto-ohrapannu

vuohenjuustoa (varmaan 100g riittää?)

2 dl esikypsennettyjä kokonaisia ohrasuurimoita
1 rkl öljyä
8 dl vettä
2 rkl tomaattipyrettä
1 kasvosliemikuutio
1 tl mustapippuria
3 porkkanaa
pala (300g) juuriselleriä
1 punasipuli
ripaus chiliä

Muuten sama kokkaussysteemi, paitsi raastoin juurekset sekaan ja heitin punasipulin pikkusilppuna sekaan. Sen olisi voinut kuullottaa ohrasuurimoiden kanssa heti alkuvaiheessa, ois voinut vieläkin parantaa makua. Yrttejä ei ollut, mutta niitäkin olisi voinut lisätä. Vuohenjuuston laitoin vasta padan päälle lautaselle, lieneekö voisi antaa sulaa padan sekaankin.

Viikko 11: Potut pottuina työpäivän päätteeksi

Maailman paras fiilis, meno ja boogie! PERJANTAI! Kello kun löi puoli neljä, kynä tippui (tulin töihin ennen kasia) ja meikä siirtyi valonnopeudella ratikkaan, kohti vapautta. Ensin kävin vähän tekemässä omatuntoon tilaa illan mätöile salilla ja sieltä riensin kaupan kautta hippulat vinkuen kotiin jossa salamannopeudella vedin pyjamanhousut jalkaan, tiskasin niin nopeasti ettei kädet ehtineet kastua vesipisaroihin (Matrix!) ja ruoka oli maailman helpoin. En siis jaksanut tehdä päivällistä tänään, vaan siirryin suoraan p-e-r-j-a-n-t-a-i-n hyväilyihin. Mättöön!

Tällä kertaa laiva on lastattu potuilla. Aivan alkuperäinen ohje löytyy täältä, mutta bongasin tämän kyllä ruokablogien kuninkaalliselta pastanjauhantaa.comista. Kyllä tämä oli sen verran maukasta ja mahantäyttävää hommaa, että voin hyvin kuvitella itseni syömässä näitä mykkyröitä saunan jälkeen upottavalla sohvalla telkkarin edessä. Tämä siis jos meillä olisi sauna. Kaljan korvaan mahtilöydöllä, Whole Earthin luomuocolalla (K-kaupasta Kampista ja Ruohonjuuresta löytyy ainakin). Jätin coca-colan juomisen melkeenpä vuosi sitten, jotenkin sekin alkoi fosforihappoineen kuvottaa. Tämä sen sijaan on täydellinen perjantai-illan juoma. No sitten asiaan...


Uunipotut punasipulilla ja cheddarilla (ja colalla!)
(kahdelle, tosin söin nämä tänään yksin... hmpf)

4 keskikokoista rosamundapottua (mulla oli yht. 460g)
1 iso punasipuli
80 g cheddarjuustoa
öljyä
voita
suolaa
pippuria


Oon uusien perunoiden Ameriikan serkku. Kutsu kylään!


Perunat pestään kunnolla (syödään lopulta kuorineen), pistellään vähän haarukalla reikiä ja heitetään 200 asteiseen uuniin kypsymään 45-60 min ajaksi. Vähän ennen kuin potut on kypsiä, silppua punasipulit ja kuulota hetki pannulla, muttei ruskeaksi asti. Ota potut uunista, halkaise, kuovi pikkulusikalla sisustaa pois kuitenkin jättäen reunoille hieman että potun kuppimainen muoto säilyy. Sekoita kuovittu pottumössö punasipulin kanssa, lisää nokare voita, suola ja pippuri. Täytä potut uudestaan, lisää päälle kerros cheddaria. Paista vielä 10 minuuttia uunissa. Ahmi niin että napa häviää. Mutta älä ihan joka perjantai ;)

Häslingin keskeltä tekosyitä ja naposteltavaa (viikko 10)

Etsintäkuulutan viime viikon, näkikö kukaan mihin se hävisi, mitä silloin edes syötiin?? Vähän kun kaivelee harmaata aivomassaa, niin jotain muistonrippeitä löytyy kiireisestä työviikosta, liikuntapäivästä Espoon Oittaalla, kylpyläreissusta Flamingo Spassa ja niin, viimeiset muistot huuhtoutui lauantai-illan kekkereissä! Jäljelle jäi vain muutama hassu valokuva ja reikiä hampaisiin.

Reseptikokeilukin tuli tehtyä, nimittäin ensimmäistä kertaa jaksoin nähdä guacamolen teon vaivan, mutta mitään kuvia ei siitä kyllä tullut. Sen sijaan nyt juksaan uudenvuodenlupausta, ja kierrätän pari vanhaa reseptiä, joita tuli väännettyä lauantai-illan kekkereihin. Featuring Peitsan cocktail-tikut, Peitsa on niin kahdeksankytluvulta...

Helpot bruchettat

patonki

kirsikkatomaatteja ~10 kpl

sipuli

2 valkosipulinkynttä

parmesania

basilikanlehtiä

oliiviöljyä

mustapippuria

suolaa

Patongit paloiksi, pellille, oliiviöljyä pintaan, uuniin jotakuinkin ~200 astetta. Sillä välin kirsikkatomaatit silpuksi (1 tomaatti n. 8 osaan), sipuli ja valkosipuli hakkeeksi, kaikki pannulle siriseen sössöksi + mausteet, kootaan leiville ja koristellaan parmesanilla ja basilikanlehdillä.
 

Mustaherukka-valkosuklaakakku
pohja
300 g kaurakeksejä
75 g sulatettua margariinia

täyte
4-6 liivatelehteä (pysy hyvin kasassa neljälläkin...)
300 g valkosuklaata
4 dl kuohukermaa
½ dl sokeria
500g maitorahkaa
½ dl vettä

pinnalle
400 g mustaherukoita
2 dl hyytelösokeria (käytin hillosokeria, onko näillä eroa?!?!)
2 dl vettä

Murenna keksit, esim. muovipusissa kaulimella ruhjoen. Sulata rasva ja sekoita joukkoon keksimurska. Painele murska leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan (mulla on halk. 24cm, mutta ohje tarkoitettu halk.26cm). Pane vuoka jääkaappiin.

Pane liivatelehdet kylmään veteen liottumaan. Sulata suklaa vesihauteessa. Vaahdota kerma ja sokeri. Sekoita joukkoon rahka ja jäähtynyt suklaa. Purista liivatelehdistä vesi pois ja pane pieneen kulhoo ½ dl uutta vettä & liivatelehdet ja sulata mikrossa. Anna hetken jäähtyä ja kaada sitten täytteen joukkoon. Sekoita tasaiseksi. Kaada täyte pohjan päälle ja peitä vuoka kelmulla. Anna levätä seuraavaan päivään, jolloin lisäät pinnalle jäiset marjat. Kiehauta hyytelösokeri ja vesi, anna hiukkasen jäähtyä ja sen jälkeen lusikoi jäisten marjojen päälle.

Terkkuja dim sum -kurssilta!



Jatkoa kevätfiilareille, sitruunaleipää!

Samaan syssyyn kun siivoat (raivo)päissäs kevätauringon paljastamia pölykerääntymiä, samalla energialla voi kaiken siivouksen jälkeen sotkea tasot jauhoilla ja kipoilla. Aurinko se on ihmeellinen asia, kaikkeen siitä saakin virtaa.

Meinasin tehdä kevätpastan lisäksi keväisiä sitruunasämpylöitä, mutta kappas, enpäs ollut lukenut ohjetta kovin tarkasti, sillä ohjeista löytyi kohdat: Päivä 1, Päivä 2. Tämä leipänen siis vaatikin hieman pitempää valmistusaikaa, joten sitruunasämpylät valmistui vasta sunnuntaiaamuna, yhtä hyvään saumaan silloinkin, että väliäkös tuolla. Minun silmissä tällainen kahden päivän mittainen leipominen on jo urakka, mutta käytännössä ohje oli kuitenkin helppo toteuttaa.

Nämä sämpylät eivät oikeastaan sovi miksikään eväs- tai aamupalasämpylöiksi koostuessaan lähes pelkästään vehnäjauhoista, vaan mielestäni enemmänkin ruokailun yhteyteen, esim. keiton seuraksi tai nälänherättelijäksi kera oliiviöljyn ja balsamicokastikkeen. Mutta näitä tulee ehdottomasti tehtyä uusi satsi ja melkeinpä ite lisäisin vielä vähän enemmän sitruunankuorta kuin mitä yhdestä sitruunasta irtoaa... ken uskaltaa.

Sitruunaleipä (Glorian Ruoka & Viini 2/2011)

12 sämpylää tai 2 leipää

Päivä 1

7-8 dl puolikarkeita vehnäjauhoja (käytin tavallisia, mitä lie karkeuksia)

2-3 tl suolaa

½ pss kuivahiivaa

2½ dl vettä

1 dl maustamatonta jogurttia

½ dl oliiviöljyä

Päivä 2

1 luomusitruunan kuori

vehnäjauhoja

Päivä 1: Sekoita jauhot, suola ja hiiva kulhossa. Lisä kädelämpöinen vesi, jogurtti ja oliiviöljy. Vaivaa taikina yleiskoneella, 10min pienellä nopeudella tai käsin tupla-aika oliiviöljytyin käsin (no en jaksanut vaivata kuin 10 min, sekin riitti). Taikina saa jäädä hieman löysäksi, kuitenkin niin kimmoisaksi, että se irtoaa hieman kulhon reunasta. Lisää siis jauhoja  tai nestettä tarvittaessa. Laita taikina kannelliseen öljyttyyn astiaan ja anna kohota jääkaapissa vähintään yön yli, tai pidempäänkin. Kun taikina saa kohota kylmässä hitaasti, siihen tulee enemmän makua.

Päivä 2: Kaada taikina hyvin jauhoitetulle pöydälle ja painele levyksi. Lisää raastettu sitruunankuori tasaisesti taikinalevyn päälle. Taittele levy kertaalleen pitkittäin ja poikittain; vaivaa hieman, jotta sitruunankuori sekoittuu tasaisesti. Voit tehdä 2 isoa leipää puolittamalla taikinan tai 12 pientä sämpylää jakamalla taikinapötkylä mainittuun määrään. Pyöritä leivät tai sämpylät palloiksi ja muotoile ne huvinvuoksi soikioiksi kuten sitruunat. Kohota leipiä liinan alla vähintään tunti (itse kohotin 1½ tuntia), kohoavat kaksinkertaisiksi. Viillä kohonneiden leipien päälle viilto (tai napsase saksilla pari viiltoa kuten minä tein). Heitä uunin pohjalle ½-1 dl vettä, jotta leipiin tulee paistuessa rapea kuori. Paista leipiä 225 asteessa 20-25 min tai sämpylöitä noin 12 minuuttia. Kokeile kypsyys koputtamalla pohjaa. Kun leivästä kuuluu kumea ääni, se on kypsä. Parhainta tuoreena ja remember aito voi ;)

Viikko 9: Kevättä ilmassa, porkkanatuorepastaa!

Ulkona paistaa iso kirkasvalolamppu ja mieli siintää jo aikoihin, kun kaivetaan pyörä kellarista, unohdetaan sukkahousut ja painetaan tukka putkella katupölyn seassa! Mahtava paiste, kateeksi käy sohvalla, lämpösäteilyssä torkkuvaa Peitsaa! Lauantain lounas on tehnyt näköjään tehtävänsä....

Kevät on siis tuloillaan (ainakin henkinen kevät on jo vauhdissa) ja kevään kunniaksi nostimme kuulaan oranssit porkkanat pöydälle ja höyläten ja fiilaten teimme seuraavanlaisen annoksen:

Voinen porkkanatuorepasta (Glorian Ruoka & Viini -lehti 2/2011)

5-6 porkkanaa
5 valkosipulinkynttä (uskalsimme laittaa vain 4, mutta laittakaa viisi)
5 rkl voita
1 dl cashewpähkinöitä (laitoimme suolattuja, mutta sitten tarkkana suolan kanssa!)
1 tl sinapinsiemeniä
½ tl kuivattua chilirouhetta
1 dl puolikuivaa valkoviiniä ruokaan, loput kokille/kokeille
1 dl vettä
1 rkl kasvisfondia tai 1 kasvisliemikuutio
1 dl parmesanjuustoraastetta
1 ruukku rucolaa

Lisäksi 500g tagliolini tuorepastaa (esim. Pastella)

Vuole porkkanat ohuiksi lastuiksi kuorimaveitsellä. Viipaloi valkosipulinkynnet. Kuumenna voi kasarissa, heitä sekaan valkosipulit, cashewpähkinät, sinapinsiemenet ja chilirouhe, ja anna tiristä jonnin aikaa. Lisää porkkanasuikaleet valkoviini, vesi ja kasvisliemikuutio. Kiehauta ja keitä sen jälkeen miedolla lämmöllä niin että porkkanat vähän pehmenee. Samaan aikaan keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Valuta pasta, heitä porkkanapaistoksen sekaan ja lisää joukkoon parmesanraaste ja rucola. Valmis! '

Kokin huomiot: kauniimpi annos tulee jos rucolan ja parmesanraasteen heittää vain annoksen päälle, eikä sekoita niitä pasta-porkkanan sekaan. Ei tule niin limaisen näköistä pastaa ja syöjä voi itse vielä päättää paljonko molempia haluaa sekaan. Jokin pieni intuitio sanoo myös, että pikkurutistus sitruunaa vois tehä terää tälle hommalle. Täytyy kokeilla ensi kerralla, ja tietysti ensi kerralla itsetehdyn pastan kanssa ;)