Viikko 16: Hasta la feikkimakkarapasta!

No nyt kesytetään A-luokan lihansyöjät ja barbaarit, nimittäin talossamme tarjottiin sellasta feikkimakkarapastaa, että possuille sataa karsinoissa mannaa! Pakko myöntää, että meikäläisen Mr. Sisäfilee tämän pastan loppujen lopuksi tuunasi ja meikämandariini ei oikein ensin uskonut koko juttuun... mutta ollos emäntä joskus väärässä hellan ja puukauhan välissä.

Homma lähti siitä, että jääkaapissa lojui X määrä puoliksi leikattuja kasviksia, joista yleensä päästään eroon tekemällä pasta-annos. Näin siis meilläkin. Paistaessani erinäisiä kasviksia paistinpannulla, herra sohvalta huuteli, että laitas sinne sekaan niitä feikkimakkaroita mitä oot ostanut. Mä olin tietysti ensin, että nää, ei pastaan sovi makkara. Mutta väittelyn italialaisista makkarapastoista voitti.

Pilkoin siis pikkuruisen Spacebar meetwursti-snack (pyökkisavustettu) -vegaanimakkaran kasvisten sekaan. Sehän sopi. Tässä siis

Italialaistyylinen feikkimakkarapasta
(resepti allekirjoittaneen ja sohvaperunan päästä)

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 punainen suippopaprika
½ kesäkurpitsa
2-3 porkkanaa
1 Spacebar metukkafeikkimakkara (lihansyöjän mielestä 2 kpl)
Pirkka basilika-tomaattipastakastike (luomu)
mustapippuria
suolaa
chiliä

jotain pastaa, tällä kertaa penneä
parmesania päälle

Eli pilkot kasvikset, paista ensin sipuleita, sitten muita ja makkarapaloja. Lisää pastakastike ja mausteet. Keitä pastat, viskaa sekaan. Nauti aidon lihansyöjän kanssa.

Viikko 15: Viiikonloppu - mikä ihana syy herkutella.

Viikko on ollut taas yhtä hulabaloota, ja myönnän että tuli pari päivää elettyä patongilla ja jugurteilla, mutta loppuviikoksi pääsin vanhempien luo maalle ja elämä on taas rauhoittunut. Ai vitsi että tekeekin hyvää paot oravanpyörästä JA julkisivuremontin keskeltä. 

Täällä maalla tietysti ollaan äidin keittiössä ja varsinaisesti meikäläinen on vain syömäpuolella, mutta tapanani on kokata yksi ateria jotain sellaista, mitä vanhemmat ei itse alkaisi (rohkenisi?) tehdä. Edellisillä kerroilla on listalla olleet mm. sushit ja quesadillat, mutta tänään mennäänkin täysin kasvislinjalle kikherne-kesäkurpitsapadalla. Siitä ohje myöhemmin. Tätä ennen kävin läpi muistoja ja äidin kellastuneita reseptivihkoja, koska halusin leipoa jotain lapsuudesta tuttua. Ja koska pääsiäinen on lähellä, teimme rahkatortun.

Laitan tähän alkuperäisen ohjeen, vaikkakin teimme tortun persikoista aprikoosien sijaan. Suosittelen kuitenkin aprikooseja, koska niissä taitaa olla pikkasen vahvempi maku kuin persikoissa. Lisäksi sitruunaa saa käyttää runsaammin kuin ohjeessa on, tai vastaavasti käyttää valmista kaupan sitruunarahkaa. Huom! Tämä torttu oli parempaa seuraavana päivänä, kun maut olivat vetäytyneet koko piirakkaan. Herkullinen lisä pääsiäispöytään!

Rahka-aprikoositorttu 

Pohja:
100g voita (käytimme margariinia)
½ dl sokeria
1 muna
2 1/4 venhäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 tlk säilöttyjä aprikooseja (n. 425g)
1 dl kuohukermaa
250g maitorahkaa
2 rkl perunajauhoja
½ dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
1 tl vaniliinisokeria
1 keltuainen
1 valkuainen

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi (inhoan tätä vaihetta, aina se on sellanen sokerivoimöykky jota kaavitaan vatkaimista irti...). Lisää muna ja keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe. Painele taikina rasvatun vuoan pohjalle ja reunoille.

Valuta aprikooseista liemi tarkkaan pois ja aseta hedelmät vuoan pohjalle taikinan päälle (muistaakseni ollaan tehty aikaisemmin toisin päin, eli hedelmät ovat olleet tortun päällä, mutta ehkä se oli joku toinen resepti...? muuten kai hedelmät kärtsäisi uunissa...)

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen maitorahka, perunajauhot, mausteet ja keltuainen.
Vatkaa valkuainen eri kulhossa ja sekoita vaahto varovasti rahkaseokseen nostellen esim. lusikalla. 

Kaada täyte vuokaan hedelmien päälle. Paista torttu uunin alaosassa 175 asteessa noin 50 minuuttia. Ei suositella pakastettavaksi. Syö siis antaumuksella ;) 

Viikko 14: Testing, testing

Ruokakriiseilyhän on nyt johtanut siihen, että en suostu enää ostamaan kanaa tai lihaa, mikä ei ole luomua. Käytännössä Suomesta ei saa luomukanaa, joten se on poissa meikäläisen kauppalistoilta. Mutta arvaas kun on ruokia joista elää sitkeästi kaunis muisto mielessä, kuten hampurilaiset, nuggetit, pitsat, makkarat... mitä tehdä? No tietysti lähteä säätämään jotain mikä jäljittelee näitä.

Vaikka blogi ei ole ollut ahkerassa käytössä, meikän testikeittiö on ollut. Tiistaisin mulla myöhäinen step-tunti keskustassa ja aina sen jälkeen eksyn Ruohonjuureen kässehtiin ja fiilisteleen outoja aineksia. Mukaan tarttuu maailman parhaita vihreitä omenoita pussillinen, niihin on kehkeytynyt riippuvuus, mutta niistä nyt viis. Mukaan tarttuu  myös jotain mikä voisi olla lihaa mutta ei ole ollut. Makkaroista on nyt testattu meetwursti ja chilimakkara. Metukkaan palaan vielä jonkun reseptin kera, sillä se oli hyvää, mutta chilimakkara. Ei se vaan.. ei, ei taipunut edes spyttäriksi. Sorgen morgen.

Mutta viime perjantai-illan mättö onnistui ja voitteko kuvitella, että Mister Barbaarikin kysyi tänään, milloin meillä tehdään uudelleen soijanuggetteja! Mun game plan oli tällainen: luomukanaa ei ole saatavilla, mutta kappas kun kaupasta löytyy luomukanaliemikuutioita (Itävallassa tilanne taitaapi olla toinen luomukanojen suhteen), niin keitin soijamöykyt runsaassa vedessä maustettuna kanaliemikuutioilla, johan tuli häiven sitä orginaalia makua. Sitä paitsi eikö nuggeteissa koko juju ole leivityksessä ja siinä mihin majoneesiin sitä dippaa??

Homma toimii siis niin, että soijanuggetteja keitetään 10 minuuttia maustetussa vedessä tai keittämisen jälkeen laittaa marinoitumaan haluamissaan mausteissa. Tämän jälkeen pyöräytetään kananmunassa ja korppujauhoissa (lisäsin korppujauhoihin vähän chiliä). Tän jälkeen annoin näiden paistua uunissa lohkopottujen kanssa jonnin aikaa, mutta päädyin kuitenkin lopuksi paistamaan nämä pannulla voissa. Uunissa ei tullut tarpeeksi rapsakka olemus, kyllä nuggetit kaipaa vähän rasvan tirinää pintaan.





Ennen uunia näytti hyvälle...







...uunin jälkeen vielä paremmalta! Perjantaimättö <3



Viikko 13 (myöhässä.. mutta omassa blogissa voi kikkailla)

Reseptipimennosta päivänvaloon, hyvät naiset ja herrat! Viime viikkoina on sosiaalinen elämä vienyt mennessään ja kokkailut on jääneet arjen pelastajien harteille (pastaruokia mitä-kaapista-löytyy-kastikkeilla yms.). No nyt olisi tarkoitus taas rauhoittua sen verran, että ehtii tonkia uusia reseptejä ja maistella makumaailmaa. Hyppyset syyhyää jo!

Koska viikottainen reseptikokeilu otti hieman takapakkia, täytyy tällä viikolla kuroa umpeen viime viikon tekemättömyyden. Aloitin viikon ruoalla, joka tulee lähes aina ostettua kaupasta valmiina: sosekeitto. Männä viikolla myös luin, että suomalaiset edelleen syö vähän kasviksia ja hedelmiä verrattuna muihin Euroopan valtioihin. Lisäksi mua alko yksi päivä hämmentään, että mihin käytä kaikki porkkanat, joita ostan? Meillä on aina porkkanoita jääkaapissa, mutta en keksi yhtään ruokalajia, missä porkkanat oisivat varsinaisia ruoka-aineita - mä vaan lisäilen niitä joka arkireseptiin. Siis mikä porkkanoiden aliarvostaminen, aina vain sivuosia, missä pääroolit häh? No nyt spottivalo kohdistetaan porkkanoihin, tosin mausteet peittää lempeän porkkanan tässä melko totaalisesti. Mutta ainakin tämä soosi perustuu porkkanoille ja nostaa esiin mainion oranssin värin!

Itämainen porkkana-kookossosekeitto

(neljälle, alkuperäinen resepti on Nature & Moren fb-sivuilta :D )

500-600g porkkanoita

2 sipulia

3 valkosipulinkynttä

4 tomaattia

pala inkivääriä

kasvisliemikuutio

1 tl cayennepippuria tai vähemmän?

1-1½ vettä

öljyä paistamiseen

200ml kookosmaitoa tai enemmän

koristeeksi yrttejä jos löytyy (ei löytynyt)

limeä

Kuullota pilkottu sipuli ja valkosipuli sekä cayennepippuri öljyssä (älä polta valkosipulia). Lisää kuoritut, pilkotut porkkanat ja paloitellut tomaatit sekä silputtu inkivääri. Laitoin inkivääriä about peukalonpään kokoisen palan, siitä tuli jo aika hallitseva inkiväärinmaku, joten voi laittaa vähemmänkin. Kärtsäile vähän aikaan makua, lisää sitten vesi (niin että ainekset peittyy) ja kasvisliemikuutio. Anna kiehua hiljalleen kunnes porkkanat ovat pehmeneet. Nosta sitten kattila pois liedeltä, soseuttele varovasti sauvasekoittimella ja nosta takaisin liedelle. Lisää kookosmaitoa (alkuperäisessä ohjeessa oli 400ml, mutta mun keitosta olisi tullut todella vetistä sillä määrällä, joten vähensin), älä anna keiton enää kiehua. Annostele yrttejä (korianteria) keiton päälle, puristele limemehua pintaan.

Huomanette ehkä, että kuvan taustalla näkyy avokado. Meille tarjottiin ystäväillallisella tuollainen ihana alkupalahässäkkä, jonka heti omin arkikäyttöön: kypsä avokado kahtia ja kuoppakohtaan silputtua sipulia ja vihreää oliivia sekä ripaus oliiviöljyä ja mustapippuria. On muuten ihana lusikoida moinen sekoitus mahalaukun syövereihin. Käy välipalastakin!