Olipa kerran oikein leppoisa lauantaiaamu. Lapsvieraan kanssa oltiin noustu ylös vähän ennen seitsemää ja alettu piirtämään jääkiekkoilijoita ja jalkapalloilijoita. Siinä sivussa aikuiskaveri puuhasteli rauhallista aamupalapöytää. Vailla mitään kiireitä, aamupalapöytään kokoontui lapsi ja kaksi aikuista ja leppoisa syömismeininki lupasi paljon hyvää alkavalle päivälle. Aamupala koostui 4 cocktail-karjalanpiirakasta munavoilla, juustolla ja kurkulla, omenamehusta sekä mansikka-kiivi-banaanismoothiella. Päälle vielä nakattiin kuppi kahvia ja yhdet palat pannaria kermalla ja hillolla. Masut kiitteli ja pullisteli. Ja unelmatarinani jatkuisi säännöllisellä lounalla, välipalalla, päivällisellä ja iltapalalla. Todellisuus tosin oli paljon karumpi. Läksin sosiaaliselle turneelle, jossa syömiset jäi tavallaan taka-alalle. Ensimmäinen kohde oli synttärikahvittelut, mikä siis huipentui sokeriähkyyn. Teen lisäksi kiskasin pienessä nälässä täytekakkua sekä kaksi palaa suklaakakkua vaniljajäätelöllä, unohtamatta tarjolla olleita englanninlakritseja. Huomasin pientä pahaa oloa jälkikäteen, lieneekö veren sokeriarvot "kohdillaan". Näitten synttärimuistamisien jälkeen odotti seuraavat synttärimuistamiset. Päätin vetäistä pisteestä A pisteeseen B siirtymisen välissä juustopatongin läheisestä kuppilasta. Hotkis, ja hiilarit oli mahassa. Synttärimuistamisien lomassa join lasin jaffaa. Ja kun päivä alkoi kääntyä illaksi, matkasin kotia kohti vääjämättä väsähtäneenä nimenomaan ruokalujen (tai niitten puutteiden) takia. Ilta ois voinut hyvinkin jatkua ytimessä, mutta maha ja mieli sanoi muuta. Enkä saanut koottua itteäni enää tekemään ruokaa, haahuilin ruokakaupassa hyllyjen välissä etsien syötävää. Aika absurdia, hävetti. Lopulta söin kotona vain kaksi lämmintä voileipää (ruisleivät, tonnikalaa, tomaattia, juustoa ja rucolaa) sekä jugurtin. Uni tuli silmään aikaisemmin kuin arvaattekaan.
Viimeinen ajatus aivoissa oli, että aamulla syön hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti