Koska mulle oli tulossa lapsivieras (niin, muutenhan en siis perjantaisin herkuttelisi.. hmpf) yökylään, ajattelin tehdä perjantai-illan huviksi pannaria. Muuten kokkausinnot olikin aivan nollissa, koska niin oli meikäläinenkin. Eli ennen pannaria uunissa valmistui niinkin glamooriruoka kuin uunipitsat. No, mutta siihen pannariin. Resepti on ihan netistä googlen hakusanoilla "maailman paras pannari", mutta idea pannarin ettimiseen syntyi työpaikalla. Tätä reseptiä on jo testannut kaksi työkaveriani, joten suositukset oli kunnossa. Ja voin sanoa, nyt liityn minäkin (ja Peitsa) suosittelijoihin, oli maar sen verta hyvää patuskaa! Pannarin pinta ihanasti karamelisoituu, kiitos voin ja sokerin.
Maailman paras pannari
4dl vehnäjauhoja
1 ½ dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
8 dl maitoa (käytin täysmaitoa, uh)
2 kananmunaa
100g voita (tätä neuvottiin käyttämään vähemmän, käytin ~80g, voi käyttää vähemmänkin)
Sitten vain kuivat aineet keskenään, ja sitten märät. Siinäpä se ja syvälle pellille leivinpaperin päälle, 200 astetta ja noin 30 minuuttia ja sulla on aikamoista herkuttelua edessä - etenkin jos raaskit heitää päälle vadelmahilloa ja kermavaahtoa.
No, voitte vaan kuvitella, että syötiin illan aikana kahdessa eri kattauksessa pannaria, eli kohtuullisuuden käsite hieman vaappui. Yritin tehdä annoskoista suhteellisin pieniä, sillä lapsivieraskin oli pieni, mutta tuntui sitä silti saaneensa päivän sokeriannoksen tappiin. Pannarin lisäksi ei mahtunutkaan mahaan kuin yksi ruisleipä suolakurkulla ja lasilla omenamehua. Päivästä jäi puuttumaan aika iso annos kasviksia ja hedelmiä. Vaikeinta onkin säilyttää balanssi, kun ohjelmassa on jotain normaalista poikkeavaa. Siinä pitäs tsempata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti