maanantai 5. maaliskuuta 2012

Viikko 9: sunnuntai

Päätöspäivä ruokapäiväkirjalle. Tiesin jo heti aamusta, että tästä päivästä tulee päinvastainen edelliselle, sillä päivän ohjelmasta puuttuisi aikataulujen hektisyys. Heräsin vaihteeksi kukonlaulun aikaan eli puoli seitsemän, mutta fiilis oli sen verran hyvä, että en jäänyt notkumaan vällyihin unta odotellen. Rakastan pitkiä aamuja! On oikeastaan onni, ettemme herää P:n kanssa samoihin aikoihin, sillä nautin hiljaisesta, heräilevästä aamusta yksikseni. Aurinko nousee sälekaihtimien takana ja usein pyykinpesukone hurraa kylppärinoven takana. Syön kaksi aamupalaa; yhden itekseni ja toisen P:n noustessa ylös. Päivä alkoi siis mannapuurolla sokerilla ja kanelilla sekä lasillisella omenamehua. Puuhastelin omiani ja join Hesarin lueskelun oheen kupin rooibosteetä.


P:n herätessä, tehtiin herkkuvoileivät: paahdetut ruispalat, juustoa, metukkaa, paistettua kananmunaa, tomaattia ja kurkkua sekä päälle mustapippuria. Kaiken kruunaa luomuappelsiinimehu, joka on niin hyvää. Lopuksi vielä maitokahvi ja viimeiset palat pannaria (nyt siitä on pidettävä tauko, tai syödään ittemme siitä yli). 


Päivä jatkui niitä näitä puuhastellessa, kunnes kahdelta tuli kaveripariskunta kylään ja syötiin vihdoin oikeata ruokaa. Tein juustosämpylöitä hieman muunneltuna (enemmän leseitä, vähemmän hiivaa) sekä intialaista viinirypälecurrya ja salaattia. Jälkkäriksi kokeiltiin Masterchefista tuttua rahkajuustokakkua, mutta siitä on pakko sanoa, että oli aika mitäänsanomaton tuotos. Pohja ei maistunut miltään (jätin rehellisesti syömättä) ja rahkaseoskin oli aika pliisua. En kehtaisi käyttää reseptin nimessä sanaa 'juustokakku'. Elin pitkään harhassa, että yksikään, mitä kutsutaan juustokakuksi, voisi olla... noh, melkeinpä pahaa. Huh huh.

Iltapalaksi upposi enää vähän jugurttia ja pähköinöitä sekä kiivi. 


Ja niin loppui ruokapäiväkirjaviikko. Notes to myself, ei ole helppoa pysytellä rytmissä viikonloppuisin jos on jotain kodin ulkopuolista elämää. Siinä jos jossain olisi tsempattavaa. Aterioittein skippaaminen on ehkä pahin ruokarikos nautiskelijan saatikka wannabe terveysintoilijan elämässä. Missata nyt hyvä tsäänssi saada polttoainetta aivoille, keholle ja makuelämyksiä kielelle. :-)


Otetaanpa uusi ruokapäiväkirjaviikko, on napero on sekoittamassa arkikuvioita... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti