Tänään vietettiin Ravintolapäivää eli pop up -ravintoloita ilmestyi katu- ja puistokuvaan kuin sieniä sateella. Tämä kansalaistapahtuma on meidän makuumme! Lähdimme siis lounastamaan herkkuja aurinkoiseen ulkoilmaan. Tässä kuvasatoa herkuttelustamme.

Bagel & Park, ostotapahtuma käynnissä

Lounaspussukka; bagelin lisäksi pussista löytyi...

...sydämiä... 

... köhöm, terveellinen keksi... (huomaa myös omena!)

... porkkanakakkua!!

Peitsa söi sillä välin sienipäällysteisen blinin sekä...

... sitruunamuffinsin herkuilla.

Ja vielä hiukopalaksi jotain grillistä Espalta.

Välipala sielulle

Valmistusohjeet:

- Silmiä hivelevä maisema, asetelma, värikokonaisuus tai muuta vastaavaa
- Kuppi kuumaa tai kylmää tai muuta vastaavaa 
- Rauhallinen, iloinen ja/tai tyytyväinen mieli
- Pysähtyminen, nauttiminen

Pakastimen hätävarat: Toscapiirakka

Pari viikkoa sitten päätin leipasta pakkaseen hätävarapullaa vauva-ajalle; vieraille on yleensä kiva tarjota jotain känttyä kahvin kylkeen. Jostain muistin syövereistä löysin toscapiirakan, ja pakastin neljä vierassatsia piirakkaa pakkaseen. No nyt on käynyt niin, että piirakat on salakavalasti karanneet pakastimesta jo ennen kuin lapsi on edes syntynyt (vieraita tosin on käynyt)! Tänään vietin sitten uuden uunipäivän, ja olen kärventänyt uunissa lisää omatekoista mysliä, uuden toscapiirakan ja vielä illan vieraille porkkanasämpylöitä. Mutta tässä blogauksessa esittelen teille tuon mainion, helpon toscapiirakan, joka pelastaa monen yllättävän kahvihetken. Piirakka nimittäin sulaa nopeasti ja säilyttää ihanan makunsa pakastamisesta huolimatta.

Toscapiirakka
(Valion resepti)

Pohja
4 kananmunaa
3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta (kyllä, rkl)
1 dl kuohukermaa
200g voita

Kuorrutus
100g voita
2 dl sokeria
1 dl kuohukerma
2 rkl vehnäjauhoja
n. 150 g / 5 dl mantelilastuja

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, kerma ja jäähtynyt voisula. Levitä taikina uuninpannulle, ja paista 200 asteessa n. 12 minuuttia. Tee sillä välin kuorrute laittamalla kaikkikamat kattilaan ja kiehauttamalla ainekset keskenään (älä polta pohjaan!). Ota pohja uunista, levitä kuorrute piirakalle ja paista vielä n. 14 minuuttia tai kun kuorrute on kauniisti ruskistunut. Anna jäähtyä ja paloittele. Pakasta ennen kuin piirakka on syöty kokonaan...

Iltani ratoksi luin vähän päivän Hesaria (joka tuli meille vasta ysin jälkeen aamulla, joka on liian myöhään!! Luen tätä nykyä Hesarini, kun P vielä nukkuu). Voi kuinka ihanan idyllinen juttu lehmien kirmailusta kesälaitumille. "Navetasta rynnisti ensimmäisena Yppe utareet keikkuen". Idyllistä kuvaa maaseudun menosta antoi myös kohdat  "..lehmät kirmaavat moneksi kuukaudeksi laitumille", "Suomessa kaikilla lehmilä on nimet", "Laitumella lehmät hyppivät, ja jokaisella on oma persoonallinen tyylinsä", "Laitumella lehmälauma joutuu ratkaisemaan, kuka on joukon johtaja. Se selviää Sinikka Tuomisen mukaan vasta lähitunteina eikä hänkään osaa sitä etukäteen ennustaa, vaikka tunteekin kaikki 70 lehmäänsä nimeltä" jne.

Niin. Idyllistä.
Sentään Hesarissa mainitaan, että "Ulkona laitumella laiduntava lypsykarja alkaa olla Etelä-Suomessa harvinaista." Ja siihen jäi sen asian pohtiminen.


Se on kuule ihmiset niin, että lemmujen ei tartte antaa kirmailla ulkona saatikka nähdä auringonvaloa, jos vaan tykkääpi tehotuottaa maitoa. Ja se on kuule ihmiset niin, että Hesarin jutun kaltaisia tiloja on vähän. Enemmän on tiloja, jotka toimii alla olevan lainsäädännön asetuksen (Valtioneuvoston asetus nautojen suojelusta) vapautuskohdan mukaisesti: 

17 §

Laiduntaminen ja jaloittelu

Lypsylehmät ja pääasiassa maidontuotantoa varten kasvatettavat hiehot, jotka pidetään kytkettyinä, tulee päästää vähintään 60 päivänä laitumelle tai muuhun tarkoituksenmukaiseen jaloittelutilaan ajanjaksona, joka alkaa 1 päivänä toukokuuta ja päättyy 30 päivänä syyskuuta. Jaloittelutilan pinta-alan on oltava vähintään 6 neliömetriä siellä pidettävää nautaa kohden. Pinta-alan on oltava kuitenkin aina vähintään 50 neliömetriä.

Aluehallintovirasto voi myöntää vapautuksen 1 momentista tarkoitetusta laitumelle tai jaloittelutilaan pääsyä koskevasta vaatimuksesta, jos tuotantotilalla ei ole käytettävissään sopivaa laidunta tai jos muuta jaloitteluun soveltuvaa tilaa ei ole mahdollista kohtuudella järjestää taikka jos vaatimuksen noudattaminen on kohtuutonta liikenteeseen, maastoon tai etäisyyteen liittyvistä syistä. Vapautus myönnetään enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja se peruutetaan, jos vapautuksen myöntämisen edellytykset lakkaavat.

Ja mitä sinä voit tehdä, antaaksesi lemmuille mahdollisuuden päivänvaloon ja kirmailuun, on ostaa luomumaitoa. Vaikka Hesarin jutussa ei mainittu, että tila olisi luomutila, et voi koskaan tietää ostaessasi tavallista maitoa, onko rakkaan maitosi tuottanut eläin nähnyt aurinkoa tai luontoa. Ostamalla luomua, voit. Luonnonmukaisessa tuotannossa "nautojen tulee päästä ulkoilemaan ympäri vuorokauden", tosin poikkeuksia säädökseen löytyy, mutta liittyen lähinnä talvikauteen. Lista on lyhyt. Luomu on askel. 

Tee arjen sankariteko, ostapa luomumaitoa, ja päästä lehmät kesälaitumelle.

Se kuuluisa dokumentin/kirjan/artikkelin jälkeinen sisuuntuminen ja nokkospasta

Tulipa katottua Yleltä Food Inc. (Ruokayhtymä) dokkari. Vaikka tiedän jo etukäteen, mitä odottaa, aina nään jotain uutta pöyristyttävää tästä maailman menostamme. Vaikka kyseinen dokumentti käsitteli jenkkilän menoa, ei me voida täällä Euroopassa tuudittautua ettei meillä olisi samanlaisia huolenaiheita enenevässä määrin. Nimenomaan, jos me ei haluta jenkkilän ongelmia myös itsellemme, on asialle tehtävä jotain _nyt_.


Perimmäinen kysymys on siis ruoantuotannosta, siitä kuinka luonnottomaksi se on muuttumassa tehotuotannolla, kemikaaliliuoksilla ja suuryritysten ahneudella (hävittämällä pientuotanto, riistämällä työntekijöitä, luontoa jne.). Aina mun tekee mieli alkaa paasata, mutta tällä kertaa teenkin vain kehotuksia, mitä minä itse voin itselleni muistuttaa ja missä me kaikki voitas vähän tsempata.


- Luomutuotanto, luomutuotanto, luomutuotanto. Kannata sitä sen verran kuin taloutesi kestää.
- Lähiruoka ja pientuottajien tuotteet, käykää markkinoilla ja pikkupuodeissa. 
- Itse tehty ruoka mahdollisimman ruohonjuuritasolta lähtien. Syödään yhdessä. 


Parasta on yhdistää nämä kaikki. Tiedän, ettei kaikki ole kiinnostuneita ruoanlaitosta, mutta he ketkä ovat - kutsukaa ihmisiä syömään luoksenne, tehkää sapuskat hyvistä raaka-aineista ajan kanssa. Ja vieraat, tarjoutukaa tuomaan jotain mukananne, mihin olette vähän satsanneet. 


Tänään tein ensimmäistä kertaa hirvenlihakastikkeen vanhemmiltani saamista hirvenlihapaloista. Oppia ikä kaikki, suolaa ehkä oli hitusen liikaa, mutta arvostusta eläintä kohtaan sitäkin enemmän. Kiitos elämästäsi Suomen metsissä, syömistäsi varvuista, honteloista jaloistasi huhkimassa risukoissa kasvattaen massaa. Niin söi taas meidän suvun väki sinusta hirvenhiihtäjien historiaa. Ilman tehotuotantoa. Maustettuna sipuleilla, mausteilla ja kermalla. All you need. (sivuun vähän suomalaista pottua ja porkkanaa)


***


Ja sitten kun tulee se päivä, kun ei jaksais tehä mitään järkevää syötävää, tee omat pikaruokasi. Tätä varten tarvitsee kyllä osata ennakoida ruokakaappeihinsa vähän sitä sun tätä tarviketta, mistä asioita kyhätä. Osta heti kun näet jotain erikoista, mitä haluat kaappiisi. Tee tarvittaessa pari kertaa vuodessa invis kaappiisi, ettei mikään spessu jää käyttämättä, though. Tässä yksi arjen pelastaja:


Nokkospasta-tonnikalasalaatti


-nokkospastaa (kuvan purkista) tai muuta kivaa
-tonnikalapurkki (jotain hyvää, delfiiniystävällisesti kalastettua)
-herne-maissi-paprikaa (tämä oli pakaste, koska tosiaan aina ei jaksa, oikaise silloin jostain!)
-suolakurkkuja
-sipulia
-salaattia (jos sattuu löytymään, ei ollut nyt)
-mausteita maun mukaan, suolaa, ja pepparia esmes
-salaatinkastiketta jos diggaat


Tietoa nokkosesta tuon pastapurkin kyljestä:
2 x enemmän ravintoa kuin porkkanassa
7 x enemmän rautaa kuin pinaatissa
60 x enemmän piitä kuin lehtisalaatissa
5 x enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa
3 x enemmän kalsiumia kuin maidossa.


Lisäksi nokkonen puhdistaa verta, parantaa munuaisten toimintaa, vähentää anemiaa, laskee verenpainetta ja verensokeria, edistää suoliston toimintaa, auttaa yiherkkyysreaktiossa (?) ja poistaa raskasmetalleja. 

Fast food homemade.

Ulkoruokinnassa: Patrona

Vielä kun suhteellisen kätsästi voi, käytiin eilen syömässä päivällinen ulkona. Helsingin ydinkeskustaan on ilmestynyt meksikolainen ravintola Patrona, joka todella tuntui aidolta mestalta. Henkilökunta puhuu keskenään espanjaa ja ruokalista on vain autenttisia ja perinteisiä meksikolaisia ruokia (ei kuule löydy burritoja tai kovia tacoja). Palvelu oli erittäin ystävällistä ja hauskaa (palvelu englanniksi, kuten myös menukin). Ilmapiiri oli jopa hersyvä, vaikka asiakkaat olivat suomalaisia (puhuvatko suomalaisetkin joskus noin kovaa, paljon ja kuuluvasti?). Ihan kuin oltaisiin oltu jossain muualla. Suosittelen! 


Ravintola Patrona, Annankatu 20, Helsinki (http://www.facebook.com/PatronaMexicanKitchen)

Peitsan alkuruoka; sulatettua juustoa makkaralla ja höysteillä. Rasvaprosentti nousuun!

Mun vegesapuska, juustolla täytetty paprika sooseineen. Söisin uudestaan!

Peitsan possutacot, soosit oli vielä erikseen kipoissa (salsa yms.)

Ystäväpariskunta tilasi jälkkäriksi limekakkua, näytti maistuvan

... mutta meikäläiset eivät pystyneet vastustamaan suklaasufleen tilausta, taivaallista.

Keittopäivä (ja kaikki tarvittavat lisukkeet): Kreikkalainen tomaattikeitto

Tässä on aivan mahtava herkuton putki menossa, jo toinen päivä kun herkut ovat pysyneet kaupan ja jopa oman jemmahyllyn perukoilla koskemattomana. Pienestä se on saavutukset revittävä. Salaisuus lienee siinä, että syö tarpeeksi ja rytmissä  (eikä käy töissä, jossa kahvitauoilla joku hairahtuu hakemaan kaupasta/tuomaan pullaa). Eikä missään tapauksessa jätä lounasta väliin, vaikka kotona yksin haahuillessa ei tuntus sitä jaksavan puurtaa tai tekis edes mieli laittaa.


Herkuton päivä käsitteenä on sinänsä väärin sanottu, sillä eikö hedelmät ole herkkua? On ne. Niitä onkin sitten mennyt ja myös sitä sunnuntaina puuhasteltua vispipuuroa. Uskon vakaasti maailmassa vallitseviin tasapainoihin, täten myös sokeria on saatava joka päivä jossain muodossa. Kunpa vaan saisikin sokerihampaan taltutettua aina hedelmillä, marjoilla, jugurtilla tai puurolla. Nii-in.


Tarpeeksi kotona haahuiltuani tartuin Kreikka-nimiseen keittokirjaan, josta en muistaakseni ole vielä koskaan tehnyt mitään. Raskausaikani suurin ruokaihastus (ellen sanoisi raskauspahoinvoinnin vapahtaja) on ollut tomaattikeitto. Sieltä se puskista ilmestyi pelastamaan meikäläisen pahat päivät. Kreikka-kirjasta löytyikin sitten jugurtilla tuunattu tomaattikeitto, jota lähdin kokeilemaan ja yllättävän erikoinen tapaus, siis nyt saa makunystyrät oikeasti uutta maisteltavaa. 


Keittopäivinä suosin myös hyviä lisukkeita, sillä noh, keitolla vaan ei oikein nälkä pysy loitolla. Siis puuhastele ihmeessä sivuun joko hyviä sämpylöitä, salaattia tai jälkkäri. Tällä kertaa liitin keitolle salaatin ja hedelmäjälkkärin - molemmat kreikkateemaisena. Ja niin on maha täynnä eikä  tee mieli herkkuja.

Kreikkalainen jogurtti-tomaattikeitto


4 isoa tomaattia (mahdollisimman kypsiä ja mehukkaita, tietty)
oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
3 dl kasvislientä
2 isohkoa siivua aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
1 tl tuoretta timjamia (käytin kuivaa, koska en muistanut ostaa tuoretta)
½ tl kanelia
suolaa ja pippuria
3 dl aitoa kreikkalaista jogurttia
(ja minä lisäsin vielä kaksi ruokalusikallista tomaattipyrettä, koska halusin pikkasen lisää tomaatin makua keittoon)


Ohjeessa luki, että tomaatit olisi pitänyt raastaa karkeasti kulhoon ja heittää pois käteen jäävät kuoret. Lieneekö älykkyysosamäärä jo laskussa kotona olemisesta, mutta en tajunnut miten moinen onnistuisi? Joten, kiehautin vedenkeittimessä kuumaa vettä, heitin kattilaan ja perään tomaatit, joiden kuoreen tein viiltoja. Jahka ne muhi joitain minuutteja lähes kiehuvassa vedessä, kuoret pystyi repäsemään irti mutkattomasti. Sillä välin kun tomaatit hieman jäähtyi, pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota öljytilkassa kattilan pohjalla. Heitä sitten tomaatit sekaan joten kuten pilkottuna (voi hajottaa kauhalla vielä lisää kattilan pohjalla). Hauduta jota kuinkin viisi minuuttia miedolla lämmöllä. 


Sitten lisää sekaan kasvisliemi, aurinkokuivatut tomaatit pilkottuna, timjami, kaneli, suola ja pippuri ja hauduta kymmenisen minuuttia. Ota pois levyltä, anna vähän jäähtyä ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää jugurtti ja halutessasi myös tomaattipyrettä, jos tykkäät pikkasen tomaattisemmasta mausta (tai ehkä kesätomaateista irtoaisi paremmin makua kuin näistä toistaiseksi vielä vähän vaisuista tomaateista). Jos haluat tarjota keiton lämpimänä, lämmitä miedolla lämmöllä, ettei jogurtti juoksetu. Voi tarjota myös kylmänä.


Ja sitten sidekickit. Monesti teen keittopäivänä sämpylöitä, mutta tänään päädyin salaattilinjalle. Yritin tehdä jotain kreikkalaistyylistä, ilman että se on pelkästään oliivia ja fetaa. Tässä blandis.


- tammenlehväsalaattia
- rucolaa
- porkkanasuikaleita
- avokadoa, jonka päällä oliivi-sipuli-mustapippuri-suola-oliiviöljyseos
- suippopaprikaa
- kirsikkatomaatteja
- artisokansydämiä (öljyssä)
- fetaa (oliiveilla ja valkosipuleilla)
- ja heräteostosylläri, leppäsavustettua ahventa perattuna eli vaaleaa kalaa piälle








Eikä sovi unohtaa jälkkäriä, hedelmiä ja kreikkalaista  maustamatonta jugurttia päälle, johon kyllä täytyi lisätä hunajaa antamaan pikkasen tarvittavaa makeutta. Kuvasta puuttuu päälle heitettyä vadelmasosetta sekä verigreippiviipaleet. Nyt on meneillään todella maukas sesonki verigreipeillä, älkää missatko! 

Arjen pelastaja: Kikhernepaistos

"Mä en tee tänään mitään, valun sohvatyynyjen väliin ja nuuskin huonepölyä". Niin mä meinasin, mutta kyllä takaraivossa kolkuttelee duedate, joka on viiden päivän päästä. Niin sitten päädyin puuhastelemaan keittiössä, kun se vielä kätevästi käy ilman univelkoja ja rinnuksille ripustautunutta jälkikasvua. Ihmettelin, että enkö ole tosiaan blogannut kikhernepaistoksesta, joka on monta arkipäivää pelastanut helppoudella ja nopeudellaan. Nyt siis korjaan sen asian. Btw, helppo safka myös lisätä sitä paljon kuulutettua kasvisapuskaa arkeen ilman että proteiinit unohtuisi messistä tai kasviksissa ei olis makua... pelastakaa maailma, ja tehkää tätä joskus liharuoan korvikkeena (alkuperäisessä reseptissä kikherneiden tilalla oli jauhelihaa).

Meillä on muutenkin tässä viime viikkoina puhuttu paljon ruokahuollosta ja miten se hoidetaan, kun majatalon kuvioihin astuu vaativa pikkuasiakas. Pakkaseen on kokkailtu kasvislasagne- ja pinaattilettuannoksia, kahvipullaa yllätys- (ja ihan vähemmän yllätys)vieraille, jemmattu smoothie-aineksia (omia marjoja ei enää ole jäljellä, uutta satokautta odotellen) ja puoliso yrittää muistella omia bravuuriannoksiaan, millä pelastaa päivät, kun taviskokki a.k.a meikäläinen ei vaan jaksa. Toinen kovasti ajateltu asia on herkkujen vähentäminen. Kieltämättä oon antanut palaa aika surutta sokeristen suhteen puolet raskausajasta. Onneksi tulee kesä, marjat ja maistuvat kasvikset. Smoothiet saa vähän vaihtelua ainaisten banaanien ja pakastemansikoiden suhteellisen samanlaisiin variaatioihin. Välipaloiksi maistuu herneet, kirsikat, tomaatit ja porkkanat (niitä lienee voi napsia myös yhdellä kädellä ;-). 

Itseäni mietityttää ruokahuollossa eniten rytmin sekä oikeiden lounaiden ja päivällisten säilyminen. Ettei vaan lipsuis syömään 'jotain' lounasaikaan ja korvaavan päivällisen leivällä ja kaakaolla. Jää nähtäväksi miten mun käy.

No, tänään sitten oltiin vielä reippaita ja tein sekä tämän päivän että huomisen päivälliseksi kikhernepaistosta sekä välipalaksi kelpaavaa vispipuuroa puolukoista (sinne meni vikat puolukat...). Jospa ensi viikolla voisi jo vähentää herkkuja, nimimerkillä tällä viikolla vedettiin munkkeja 7 kpl, fanipalapussi, pieni määrä muumikeksejä, jätski sekä irttiksiä vappuna ja leffan kylkiäisen eilen. Johan tälle viikolle irtosi yksi päivä ilman tällaisia turhia hampaiden tiputtajia (noh, vappumunkit ei ollut turhia, ne on perinnettä). Ensi viikolla roti ja hedelmät. Lupaanko?

Kikherne-kesäkurpitsa-perunapaistos

1 kesäkurpitsa (n. 400g)

2 isoa perunaa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

n. 400g kikherneitä valmiiksi liotettuna

1 pussi texmex-mausteseosta (40g) tai omat mausteet

1 purkki tomaattimurskaa (400g) käytin chilillä maistettua, namskis hot!

1 pussi juustoraastetta + juustopalojen jämät jääkaapista

Kokoamisvaihe

Viipaloi kesäkurpitsa ja perunat (suht' ohuiksi). Hienonna sipulit. Paista pannulla sipulit, lisää valutetut kikherneet ja mausteseos. Paahda hetki, lisää sitten tomaattimurska. Kastike voisi hautua jonnin aikaa. Sitten aletaan latoa esim. lasagnevuokaan kerroksittain kikherne-tomaattikastiketta, perunaviipaleita, kesäkurpitsaviipaleita ja juustoraastetta. Jätä päällimmäiseksi kastiketta ja ripottele vielä juustoraastetta päälle. Voit halutessa lisätä ennen juustoraastetta myös kerroksen tomaattia, mä tykkään. Paista n. 40 minsaa 200 asteisessa uunissa.