Comeback niin kuin se pitää tehdä!

No niin tytöt ja pojat, lomat on loppu (blogin osalta kolmen kuukauden mittainen, tosielämässä kahden viikon) ja aion tehdä comebackin. Suuren maailman tyyliin lupaan itselleni tehdä taas suuria tekoja ja muuttaa maailmaa (lähinnä  varmaan omaani). Miten voikin olla, että kesä meni melkein ulkoruokinnassa? Mitä tapahtui kaikille kausivihanneksille ja -kasviksille? Kauppaan ja toreille jäi. Paitsi että saahan niitä vielä pitkälle syksyyn. Antsaitsen silti muutamat sormille näpäytykset sellerinvarrella ja pottua takaraivoon, sen verran meni läskiksi kesäsesonki. Onneksi ulkoruokinta on ollut herkullista; niin on ollut juhlaa joka ikinen viikonloppu, mm. synttäreitä, juhannuksia, kolmet häät, kolmet polttarit. Jotenkin sitä oli myös hintsusti puhki, mutta vain toipuakseen seuraaviin juhliin! Näitähän voi takautuvasti muistella tässä syssyn mittaan.

Elokuun ensimmäinen päivä otin siis härkäpapua sarvista, ja putsasin arkeni ulkona syömisestä ja laiskuudesta, pyyhin pölyt keittiöstä ja ajatuksistani. Aluksi tarvitsin comebackin tekoon järjestyksen. Homma alkoi siis kodin siivouksella, sillä vihdoin vuokrakämppämme julkisivu- ja sisäilmaventtiiliremppa oli ohi ja ikkunoiden lieppeiltä siivotut huonekalut sai palauttaa takaisin, verhot iskettyä uusiin verhotankohin, maalipölyt putsattua vihoviimeisen kerran ja ikkunat avattua. Ai maar, tältäkö ilman raikkaus tuntuikaan?

Seuraavaksi kaivattiin inspiraatioita. Syynäsin lounaalla työkaverin lounasta, kävin pyörimässä netissä ruokablogeissa, katselin omia reseptikirjojani (kuinkahan paljon jälessä olen 'uusi resepti viikossa' tavoitteestani? Uskaltaako laskea...) ja hain kirjastosta Jonathan Safran Foerin "Eläinten syömisestä"-kirjan. Se ei ole kokkauskirja, mutta uskallan jo olettaa, että vaikuttaa tuleviin kokkailuihin, voin kertoa lukukokemuksestani myöhemmin lisää. Mainittakoon kuitenkin tähän alkuun kirjan ensimmäisiä herätteleviä ajatuksia, nimittäin amerikkalaiset muodostavat ruokavalionsa vain 0,25 prosentilla maailman kaikista syötävistä ruoka-aineksista. Mitähän luku mahtaisi olla suomalaisten makuavaruudessa?

Lopuksi tarvittiin inspiroiva ruokakauppa, joten piipahdin kirjaston jälkeen Töölön Anton & Antonissa. Mukaan tarttui mm. kesän ykkösiä, eli uusia pottuja, porkkanoita ja parsakaalta. Näiden kumppaniksi hieman siikaa, sillä comebackin suuriin ajatuksiin lukeutuu myös kalaruokien lisääminen (ainakin vielä, pelottaa jo mitä edellisessä kappaleessa mainittu kirja itää ajatuksiini).  

Jahka kaikki omat valmisteluni oli käyty läpi ja saavuin kotiin, oli edessä vielä pieni nalkutushetki toiselle puoliskolle tiskeistä. Missä oli mun vaalima järjestys ja keittiön tasojen kutsuva puhtaus ja avaruus, jonka piti tyhjentää mieli häiritsevistä asioista ja kohdistaa katse vain houkutteleviin ainesosiin joita kassistani tyhjentäisin? Mitä olivat nuo lautaset ja höyläset ja veitsiset...! Onneksi herra sai tiskiharjasta otteen ja hoiteli huoleni. Mieleeni palautui omm....



Kesä tarjolla



No, ei kaikkea yhdellä kertaa. En jaksanut avata nettiä löytääkseni juuri sen reseptin mitä olin aikonut tehdä, joten sovelsin ruoan päästä. Joka tapauksessa varsinaisen kala-pottunyyttiohjeen löydät Voisilmäpelin blogista (jossa on sellasia ohjeita, mitä aion tehdä jatkossakin).

Uuden ruokaelämäni päivä koostui siis seuraavanlaisesta kokoonpanosta:

- marjainen ja kuituinen aamusmoothie (rakastan näitä!)

- intialainen kasviskastike ja riisiä, pari juusto-paprikaruisleipää ja luomuvadelmajugurtti lounaaksi

- luomuappelsiini, puolikas seesami-hunajapatukka välipalaksi

- 2 kuppia rooibosteetä

- uusia pottuja, siikaa, porkkanoita sekä karjalanpiirakka juustolla päivälliseksi, lasi mehua

- iltapalaksi herkuttelua rosmariini-uunipikkupotuilla, joista en ehtinyt edes kuvaa ottaa, kun ne katosivat Peitsan ja mun suihin. Niitä on tehtävä lisää, jahka taas jaksan pestä ikuisuuden miniatyyripottuja. Note to myself, tee näitä vain kun sinulla on aikaa ja hermoja, onneksi lopputulos palkitsee. Note to myself II, tai oikaise ja pese isoja pottuja ja halkaise ne puoliksi tai useampaan osaan. Kiertoteissä tosin tuppaa aina menettämään osan maisemasta. 



Just a baby...