Viikko 9: sunnuntai

Päätöspäivä ruokapäiväkirjalle. Tiesin jo heti aamusta, että tästä päivästä tulee päinvastainen edelliselle, sillä päivän ohjelmasta puuttuisi aikataulujen hektisyys. Heräsin vaihteeksi kukonlaulun aikaan eli puoli seitsemän, mutta fiilis oli sen verran hyvä, että en jäänyt notkumaan vällyihin unta odotellen. Rakastan pitkiä aamuja! On oikeastaan onni, ettemme herää P:n kanssa samoihin aikoihin, sillä nautin hiljaisesta, heräilevästä aamusta yksikseni. Aurinko nousee sälekaihtimien takana ja usein pyykinpesukone hurraa kylppärinoven takana. Syön kaksi aamupalaa; yhden itekseni ja toisen P:n noustessa ylös. Päivä alkoi siis mannapuurolla sokerilla ja kanelilla sekä lasillisella omenamehua. Puuhastelin omiani ja join Hesarin lueskelun oheen kupin rooibosteetä.

P:n herätessä, tehtiin herkkuvoileivät: paahdetut ruispalat, juustoa, metukkaa, paistettua kananmunaa, tomaattia ja kurkkua sekä päälle mustapippuria. Kaiken kruunaa luomuappelsiinimehu, joka on niin hyvää. Lopuksi vielä maitokahvi ja viimeiset palat pannaria (nyt siitä on pidettävä tauko, tai syödään ittemme siitä yli). 


Päivä jatkui niitä näitä puuhastellessa, kunnes kahdelta tuli kaveripariskunta kylään ja syötiin vihdoin oikeata ruokaa. Tein juustosämpylöitä hieman muunneltuna (enemmän leseitä, vähemmän hiivaa) sekä intialaista viinirypälecurrya ja salaattia. Jälkkäriksi kokeiltiin Masterchefista tuttua rahkajuustokakkua, mutta siitä on pakko sanoa, että oli aika mitäänsanomaton tuotos. Pohja ei maistunut miltään (jätin rehellisesti syömättä) ja rahkaseoskin oli aika pliisua. En kehtaisi käyttää reseptin nimessä sanaa 'juustokakku'. Elin pitkään harhassa, että yksikään, mitä kutsutaan juustokakuksi, voisi olla... noh, melkeinpä pahaa. Huh huh.

Iltapalaksi upposi enää vähän jugurttia ja pähköinöitä sekä kiivi. 


Ja niin loppui ruokapäiväkirjaviikko. Notes to myself, ei ole helppoa pysytellä rytmissä viikonloppuisin jos on jotain kodin ulkopuolista elämää. Siinä jos jossain olisi tsempattavaa. Aterioittein skippaaminen on ehkä pahin ruokarikos nautiskelijan saatikka wannabe terveysintoilijan elämässä. Missata nyt hyvä tsäänssi saada polttoainetta aivoille, keholle ja makuelämyksiä kielelle. :-)


Otetaanpa uusi ruokapäiväkirjaviikko, on napero on sekoittamassa arkikuvioita... 

Viikko 9: lauantai

Voi mikä surkea lauantai syömisen puolesta. Mikä siinä onkin, että huvi toisaalla on katastrofi muualla?

Olipa kerran oikein leppoisa lauantaiaamu. Lapsvieraan kanssa oltiin noustu ylös vähän ennen seitsemää ja alettu piirtämään jääkiekkoilijoita ja jalkapalloilijoita. Siinä sivussa aikuiskaveri puuhasteli rauhallista aamupalapöytää. Vailla mitään kiireitä, aamupalapöytään kokoontui lapsi ja kaksi aikuista ja leppoisa syömismeininki lupasi paljon hyvää alkavalle päivälle. Aamupala koostui 4 cocktail-karjalanpiirakasta munavoilla, juustolla ja kurkulla, omenamehusta sekä mansikka-kiivi-banaanismoothiella. Päälle vielä nakattiin kuppi kahvia ja yhdet palat pannaria kermalla ja hillolla. Masut kiitteli ja pullisteli. 

Ja unelmatarinani jatkuisi säännöllisellä lounalla, välipalalla, päivällisellä ja iltapalalla. Todellisuus tosin oli paljon karumpi. Läksin sosiaaliselle turneelle, jossa syömiset jäi tavallaan taka-alalle. Ensimmäinen kohde oli synttärikahvittelut, mikä siis huipentui sokeriähkyyn. Teen lisäksi kiskasin pienessä nälässä täytekakkua sekä kaksi palaa suklaakakkua vaniljajäätelöllä, unohtamatta tarjolla olleita englanninlakritseja. Huomasin pientä pahaa oloa jälkikäteen, lieneekö veren sokeriarvot "kohdillaan". Näitten synttärimuistamisien jälkeen odotti seuraavat synttärimuistamiset. Päätin vetäistä pisteestä A pisteeseen B siirtymisen välissä juustopatongin läheisestä kuppilasta. Hotkis, ja hiilarit oli mahassa. Synttärimuistamisien lomassa join lasin jaffaa. Ja kun päivä alkoi kääntyä illaksi, matkasin kotia kohti vääjämättä väsähtäneenä nimenomaan ruokalujen (tai niitten puutteiden) takia. Ilta ois voinut hyvinkin jatkua ytimessä, mutta maha ja mieli sanoi muuta. Enkä saanut koottua itteäni enää tekemään ruokaa, haahuilin ruokakaupassa hyllyjen välissä etsien syötävää. Aika absurdia, hävetti. Lopulta söin kotona vain kaksi lämmintä voileipää (ruisleivät, tonnikalaa, tomaattia, juustoa ja rucolaa) sekä jugurtin. Uni tuli silmään aikaisemmin kuin arvaattekaan.

 Viimeinen ajatus aivoissa oli, että aamulla syön hyvin. 

Viikko 9: perjantai ja maailman paras pannari

Sieltä se arkiaherruksen loppu alkoi häämöttää, pertsi! Aamu aloitettiin kaurapuurolla ja mustaherukoilla sekä eilisen kaltaisella smoothiella. Töissä iski in between nälkä, ja söin ruisleivät metukalla (aika köyhää) jo ennen lounasta minttuteen kera. Lounaaksi söin vielä kerran perunasalaatti- ja kasvispullajämää, voitteko kuvitella... Lisäksi salaattia, tomaatti ja omena. Iltapäivälle oli jälleen koulutusta, joten en ottanut välipalaa mukaan. Mutta rakkaat työkaverit juhlistivat perjantaita fanipaloilla, joten niitä tuli napsittua nelisen kappaletta ennen koulutusta. Vastustamaton tuplasuklaafanipala...

Koska mulle oli tulossa lapsivieras (niin, muutenhan en siis perjantaisin herkuttelisi.. hmpf) yökylään, ajattelin tehdä perjantai-illan huviksi pannaria. Muuten kokkausinnot olikin aivan nollissa, koska niin oli meikäläinenkin. Eli ennen pannaria uunissa valmistui niinkin glamooriruoka kuin uunipitsat. No, mutta siihen pannariin. Resepti on ihan netistä googlen hakusanoilla "maailman paras pannari", mutta idea pannarin ettimiseen syntyi työpaikalla. Tätä reseptiä on jo testannut kaksi työkaveriani, joten suositukset oli kunnossa. Ja voin sanoa, nyt liityn minäkin (ja Peitsa) suosittelijoihin, oli maar sen verta hyvää patuskaa! Pannarin pinta ihanasti karamelisoituu, kiitos voin ja sokerin. 

Maailman paras pannari

4dl vehnäjauhoja

1 ½ dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl suolaa

8 dl maitoa (käytin täysmaitoa, uh)

2 kananmunaa

100g voita (tätä neuvottiin käyttämään vähemmän, käytin ~80g, voi käyttää vähemmänkin)

Sitten vain kuivat aineet keskenään, ja sitten märät. Siinäpä se ja syvälle pellille leivinpaperin päälle, 200 astetta ja noin 30 minuuttia ja sulla on aikamoista herkuttelua edessä - etenkin jos raaskit heitää päälle vadelmahilloa ja kermavaahtoa. 

No, voitte vaan kuvitella, että syötiin illan aikana kahdessa eri kattauksessa pannaria, eli kohtuullisuuden käsite hieman vaappui. Yritin tehdä annoskoista suhteellisin pieniä, sillä lapsivieraskin oli pieni, mutta tuntui sitä silti saaneensa päivän sokeriannoksen tappiin. Pannarin lisäksi ei mahtunutkaan mahaan kuin yksi ruisleipä suolakurkulla ja lasilla omenamehua. Päivästä jäi puuttumaan aika iso annos kasviksia ja hedelmiä. Vaikeinta onkin säilyttää balanssi, kun ohjelmassa on jotain normaalista poikkeavaa. Siinä pitäs tsempata. 

Viikko 9: torstai

Torstain alkuperäiset ystävätapaamiset siirtyi, joten siirsin myös suunnitellut kokkailut myöhemmäksi. Torstaista kehkeytyikin hyvin tyypillinen nopean syömisen ja jämäruokailun päivä. Jämäpäivät kunniaan, sillä silloin ehtii tehdä muita asioita kuin hyöriä keittiössä illat!

Aamu lähti käyntiin kauppareissun jälkeisin eväin eli ihanilla leivillä ja mansikkaisella smoothiella. Sauvasekoittimen teräskuoleman alle joutui siis banaani, kiivi, kourallinen jäisiä mansikoita, mantelirouhetta, jugurttia ja vettä. Surrur ja aamu lähti käyntiin makiasti!

Töissä söin ylijäänyttä perunasalaattia eiliseltä sekä pakkasesta napattuja valmiita kasvispyöryköitä. Ohessa salaatinjämiä ja omena. Iltapäiväksi en ollut varannut mitään välipalaa, sillä tiesin iltapäiväseminaarissa häämöttävän kahvia ja korvapuustia, ja näin olikin. Miten yksi pulla duunissa voikin ilahduttaa niin paljon? 

Kotona tehtiin siis tuoreen kokkailun sijaan spyttäri viimeisistä perunasalaatin jämistä sekä niistä pakastekasvispyöryköistä. Pikkasen buustattiin päivällistä kermaviilikastikkeella ja parilla ruisleivällä höysteineen. Salaattikin oli eiliseltä. Ruoka oli siis supernopeasti valmista, ja pääsi saman tien jälleen askartelun pariin. Sainkin yhden askarteluprojektin viittä vaille valmiiksi, mitä juhlistin.... suklaavanukkaalla. Jep. Tälle päivälle iski kaksi herkutteluhetkeä, mutta menköön. Ei se tästä viikonloppua kohti parane yhtään... Iltapalaksi vedin sydän- ja verisuonitaudin eli ruisleivän metukalla, cheddarjuustolla ja suolakurkulla sekä vähän omenamehua viemisiksi. Keho mahtoi kiittää. It's hard to be terveysintoilija. 

Uudet ja vanhat sulassa sovussa.

Viikko 9: keskiviikko

Kauan (siis kaksi päivää odotettu) odotettu kauppapäivä! Ehdin jo edellisiltana toitottaa, että keskiviikosta tulee kalapäivä ja reseptikin oli jo etsittynä hollille, mutta huonosti nukuttu yö huononsi myös muistia merkittävästi ja noin kaikki oleellinen, mm. kauppalista,  jäi kotiin töihin lähtiessä. No, onhan sitä ennenkin sovellettu reseptejä päästä...

Aamutuimaan vedettiin nassuun kaurapuuroa mustikoilla ja pikkukipollinen jugurttia Fitness-muroilla (en tiedä kuka meidän perheessä on millään Fitness-linjoilla tällä hetkellä...). Töissä lankesin jälleen tuliaiskarkkeihin, jotka tällä kertaa olivat vastustamattomia suklaakonvehteja, joten vetäsin heti aamuisin minttuteeni kupeeseen kolme konvehtia. Mikä jottei, päivä parani. Lounaaksi eilistä punajuurisosekeittoa, krutonkeja, köyhän naisen salaatti eli porkkana ja tomaatti sekä pieni soijajugurtti. Yllättäin jälkkäriksi jälleen kolme konvehtia, viekää ne pois... Iltapäivän sinnittelin minttuteellä ja appelsiinillä.

Ja sitten, kauppareissu, tadaa! Tämä ruokapäiväkirjaviikko on saanut mut kuvittelemaan kauppareissun autuaaksi tapahtumaketjuksi, joka vie minut kohti täyteläistä, kylläistä ja terveellistä elämää. No, oikeastihan kauppareissulla oli jo aika hillitön nälkä ja kilometrinpituiset kaupan käytävät tuntuivat nälkämarssilta. Kaiken lisäksi, en voi tajuta miten Prisman kokoisesta kaupasta ei löydy punaisia linssejä. Ja kävelin niitä helkkarin käytäviä noin sata kertaa ympäri. Oli miten oli, saatiin päivälliseksi suomalaista kuhaa, lämmintä perunsalaaattia, vihersalaattia aurinkokuivatulla tomaatilla, kurkulla ja fetalla ja ruisleipä kaikilla täytteillä (salaatti, kurkku, metukka, juusto). Kyllä teki pienen ihmisen onnelliseksi hyvä ruoka!
Kuha yksinkertaisesti paistettiin voissa, suolassa ja sitruunapippurissa. Ja se oli täydellistä.
Lämmin "perunasalaatti" oli mukailtu resepti täältä.

- 6 isohkoa pottua
- 1 parsakaali
- 1 rasia kirsikkatomaatteja
- 1 punasipuli
- jonkin verran basilikaa
- kalamataoliiveja (meillä oli vain mustia)
- öljyä, jossa suolaa, mustapippuria ja raastettua luomusitruunan kuorta sekä puolikkaan mehu


Perunoita esikeitin, sen jälkeen lohkoiksi ja kaikkine kamoineen vuokaan. Päälle öljy mausteineen ja 200 asteiseen uuniin hiemaan muhimaan.


Päivällinen meni sen verran myöhään, että illalla nakkasin suuhun enää hieman jugurttia ja muroja. Illan vaan sulattelin kalansaalista romaania lukien, telkkaa katsoen ja väliin vähän saunan lämpöä. Arki-iltojen downshiftausta havaittavissa :-)