Viime viikko oli NIIN täynnä lohturuokaa, etenkin pakkasen keskelle, että viikosta tuli selvittyä varsin vähäisin henkisin vahingoin. Tietysti pientä petraamista olisi rasvan, sokerin, suolan ja vehnäjauhojen suhteen, mutta joskus mennään sillä, mikä pelastaa arjen parhaiten.
ma 30.1. Viikko alkoi mitä ihanimmalla tavalla eli valmiilla, monipuolisten makujen aamupalalla Finlandia-talolla. Työni puolestasti kävin siis kuulemassa ajankohtaisia asioita aamupalainfon merkeissä, ja tarjolla oli mitä ihanimpia päivänstarttauksia. Mieltä jäi etenkin kaivertamaan porkkanakakku-cupcake, josta on etsittävä jonkinmoinen ohje, että pääsee testailemaan. Tiedättehän, että porkkanakakku on mun suosikki... (joka neutralisoi heti alkuunsa maanantaiapeuden, vinkki vinkki). Aamuisen menon takia minulla ei myöskään ollut eväitä messissä, joten tuli syötyä työpaikkaravintolassa lounas. Ja töitten jälkeen vielä keskustassa falafelia (mikä oli aikamoinen pettymys), koska lennähdin ystävien kanssa siitä sitten Pekka Haaviston tukikonserttiin jäähalille. Niinhän se Ultra Bra lämmitti mieltä - jopa niin paljon, että vaikka missasin bussin, johon olin pikapikaa juoksemassa, jaksoin odottaa seuraavaa yhteyttä 30 minuuttia hirveässä pakkasessa. Kunhan lauleskelin Savanni nukahtaa -viisua, niin kylmyys pysyi poissa. The power or the mind (and state of it).
ti 31.1. Tiistai olikin pelkkä toipumispäivä eilisillan valvomisista ja menoista. Kotona tehtiin P:n tämän hetkistä lempparipastaa eli herne-pinaattipastaa parmesanilla. Oonkohan blogannut siitä koskaan?
ke 1.2. Jälleen menot kaupungilla pistivät syömään ulkona. Tuivertava pakkaskeli ajoi minut lämpimän sopan luo ja mitäs muuta olisin voinut valita kuin Leonardon tomaattikeiton. Sitä kehtaa suositella, iso kuppi todella maukasta tomaattikeittoa smetananokareella ja talon leivällä. Joka kerta toimii! Keiton jälkeen istahdin työkaverni kanssa katsomaan leffateatteriin Säilöttyjä unelmia -dokkarin. Pelkäsin alkujaan, että taas ruokavalio kapenee, kun säilykehedelmistä paljastuu jotain kammottavaa, eikä omatunto enää anta ostaa purkkeja ilman syyllisyyttä. Mutta toisin kävi; dokumentti olikin enemmän ihmisyyteen ja ihmisten unelmiin nojaava kuin säilykeruoan kauhutarina. Dokumentti oli harvinaisen hyvin tehty yhdistäen paljon visuaalista materiaalia ilman selittelyjä eri puolilla maailmaa elävien ihmisten arkeen ja unelmiin. Toki osa säilykepurkin sisällön alkutuotanto oli karua katseltavaa (sian- ja naudanlihatuotanto), mutta tämä dokkari ei keskittynyt eläinoikeuksiin, vaan siihen, millaisia ajatuksia ja elämäntilanteita on ihmisillä, jotka purkin sisällön aineisosia valmistaa. Dokumentin herättämät ajatukset haarautuivat suuntaan jos toiseenkin.
to 2.2. Pakkaset jatkuivat. Linnottauduin töistä kotiin, vedin villasukat jalkaan, laitoin Ultra Bran levyt soimaan ja valitsin jälleen sisuskaluja lämmittää polttoainetta päivälliseksi eli sosekeittoa. Tällä kertaa savujuusto-punajuurikeittoa.
pe 3.2. Satunnainen lomapäivä, mahdollisuudet tehdä mitä ikinä! Paitsi että ulkona oli mitä kamalin lumimyrsky, joten pidättäydyin jälleen sisätiloissa. Onneksi kaapit pursusi mahdollisuuksia. Lähestyvä Runebergin päivä sai leipomaan paljon arvostamaani runebergintorttua. Ja syötyä niitä aivan liian paljon... Koska aikaa päivällisen (joka kyllä venähti illallisen puolelle) valmistamiseen oli enämpi kuin normiarkena, kutsuimme P:n kavereita kylään syömään ja saunomaan. P sai jälleen pitää pihvipäivänsä tämän ohjelmanumeron puitteissa. Illallinen sisälsi jälleen savujuust-punajuurikeittoa ja krutonkeja alkukeitoksi, valkosipuli-kermaperunoita, pihvi ja feta-avokadosalaatti sekä jälkkäriksi tietenkin kahvit ja runebergintortut. (+ X määrä konjamiiniä, saunakaljat ja Buzz! -tietovisaa).
la 4.2. Tartuin viikolla esiintyvään väsymykseen pienen ajatteluhetken voimin. Tarvitsinko lisää unta, liikuntaa vai vitamiineja/rautaa? Koska universumi ei yksiselitteisesti vastannut minulle, päätin kokeilla kaikkea. Aloitin aamun rautatabletilla, smoothiella, johon lisäsin reippaasti seesaminsiemeniä (kalsiumia), otin päikkärit, kävimme kävelyllä pakkasesta huolimatta sekä kiskaisin hedelmiä nassuun vielä iltapäivälläkin. Ilta kului Kirkkonummella pizzan (ups!) ja saunan merkeissä. Uni hiipi silti silmään väkisin kesken leffan. No can do. Ainakin se oli rehtiä uupumista, ei epämääräistä väsymystä.
su 5.2. Löysä päivä, niin kuin sunnuntain luonteeseen usein kuuluu. Pientä happihyppelyä sain aikaan tapaamalla saksalaisen kaverini Kiasman kahvilassa keskipäivällä. Muuten päivä meni vielä kerran runebergintorttujen, lasagnen ja lyhyen vaalitulossilmäyksen parissa. Ja saunan.. ;-) Pakkanen nujerrettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti