keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Viikko 9: tiistai

No nyt ei kone käynnistynyt sitten ollenkaan. Aamu eteni... tai siis ei edennyt oikein ollenkaan. Eipä midiä, P kyhäs meille leivät juustolla ja kurkulla  (pakkasesta löytyi vain kauraleipää eli taas vaaleata leipää!) ja mä tein smoothien eilispäivän hedelmistä.

Aurinkosmoothie
~3 ruokajuomalasillista

- ananaspaloja pakasterasiallinen (eilisillalta)
- kolme appelsiinilohkoa (eilisillalta, samassa pakasterasiassa ananaksien kanssa)
- banaani
- 1½ dl hedelmäjugurttia
- vajaa dl appelsiinimehua
- mantelijauhoa (ei ollut pähkinöitä, jostain jäänyt vain jauhoa, joten laitoin sitä protskuksi ja hyviksi rasvoiksi **onko niissä jauhoissa enää edes rasvaa??**)

Nälkä jäi kaivertamaan jo heti kun lähdin kotiovelta, joten vetäsin töihin tultua jemmavarastostani neljän viljan puuroa ja mustikoita (jotka hiffasin ottaa kotoa mukaan, kun puuro jo siinsi mielessä). Kyytipoikana rooibostee. Lounaaksi olin napannut pakastimesta mukaan itsetehtyä hernerokkaa sekä porkkanan, tertun viinirypäleitä, 1½ dl jugurtin ja kauraleivän juustolla. Lisäksi tuli kuppi kaffettakin hörppästyä ja maistettua yksi tuliaisvaahtokarkki, mutta toteisin jälleen, ettei vaahtokarkit ole mun juttuni (vieläkään, aina se pitää todeta erikseen kun on tarjolla... ei usko).

Pidettiin himassa vielä yksi kaappien-tyhjennys-päivä eikä lähdetty kotoa mihkään. Sapuskaksi valmistui jääkaapin pohjilla velloneista punajuurista savujuusto-punajuurikeittoa ruiskrutongeilla ja jälkkäriksi vielä aamuista aurinkosmoothieta. Välissä askartelin reilun pari tuntia (intoa riittää) ja iltapalaksi nakattiin huiviin kuppi kaakaota ja vikat kauraleipäpalat juustolla ja tomaatilla. Jo alkoi tehdä mieli mennä kauppaan, kun haahuilin illalla kaapilta kaapilla, että oisko jotain muutakin kivaa kuin leipää iltanaposteluun. Hedelmät ei tehnyt kauppaansa...

Hävityksen kauhistus ja epäergonominen lattiatyöskentely.
Vauva on saanut olla naama rytyssä useamman tunnin....
Mut hei, taas ihan ookoo päivä ja energiaa riitti, kun ei puskenut itteänsä täyteen hiilareilla tai ihan millä vain mätöllä. Herneistä, joulukinkun jämistä hernerokasta sekä punajuuresta tuli proteiiniä ja rautaa, sekä kasviksia ja hedelmiä oli ihan mukavasti. Pikkasen maitoo, jugurttia ja juustoa, eiköhän se ollut siinä.  Ainakin päivän yleisfiilis tuntui tukevan sopivaa syöpöttelyä (paitsi se piinaava aamunälkä, niitä nyt tulee ja menee).

Keskiviikkona kauppaan ja makuajatukset pääsee valloilleen (kun on vielä palkkapäiväkin ;-)!!

tiistai 28. helmikuuta 2012

Viikko 9: maanantai

Mua alko tympäsemään se, että oli jotenkin muka vaikeaa pysyä siinä paljon mietintämyssyssä vierailleessa kohtuullisuudessa. En keksi mitään muuta poikkeavaa aivoaalloissani kuin raskauden; lieneekö annan itselleni enemmän vapauksia herkuissa (ja siis niiden määrissä!) vai pistääkö joku tiukkishormoni mua vaan syömään niitä herkkuja. Oli siis kyse hormoneista tai psykologisesta tekosyystä, on alkanut jurppia. Pidän ruokapäiväkirjaa viikon ajan, sillä se saa mut edes vähän tiedostamaan, mitä suuhuni laitan ja mitä "joudun" tänne kirjoittamaan.

ma 27.2. Nousin hyvällä jalalla ylös. Sitä ei krampannut ja se kulki sukka jalassa juuri oikeaan tahtiin kohti töitä. Aamupalaksi oli täysmaitoon keitettyä mannapuuroa ja viime kesän mansikoita. Lisäksi yksi vaalea leipä juustolla ja kurkulla. Skippasin mehun ja join vettä.


 Työmatkalla soi hyvä setti musiikkia:
- U2 & Green day : The saints are coming (herättelevä)
- Faith no more: Evidence (fiilistelevä)
- Peter Björn and John: Young folks (Lontoon muistoja, rumpumeisinki)
- The Ting Tings: That's not my name (juuri töihin saapuessa, "virkatitteli" päälle, vaikka that's not my name... )

Töissä lounaaksi eilispäivän tähteitä eli makaronilaatikkoa, salaattijämä, jota höystin vielä yhdellä tomaatilla ja porkkanalla, kaksi sekaviljaleipäviipaletta juustolla ja kurkulla. Päivän aikana tuli vedettyä 2 kuppia rooibosteetä ja appelsiini. Evästä oli kerrankin tarpeeksi.

Kaikki messissä.
Koska töitten jälkeen ei ollut muita suunnitelmia, kuin saattaa koti asumiskuntoon, muut safkaamiset hoitu ajattelematta eli mitä kaapeista löytyi. Syötiin siis P:n kanssa vielä viimeiset makaronilaatikon jämät, ruisleipä juustolla ja metukalla sekä appelsiinimehua. Jälkkäriksi kiskasin muumimukillisen (koska ne on arjen pelastajia) kaakaota. Näillä eväillä hoitui vihdoin pyykinpesu, astianpesut ja silityspuuhat ja energiaa jäi vielä omalle ajalle a.k.a askartelulle.  Olipa hyvä päevä. Illalla vielä kiskastiin nassuun hedelmäsalaatti (ananasta, appelsiiniä, banaania, viinirypäleitä ja aamulta jääneitä sulatettuja mansikoita), mutta kuvasta poiketen, ja rehellinen olla pittää, laitoin banaaniviipaleiden päälle suklaakastiketta - joka tosin oli virhe, koska se maistui liian makealta. Jugurtti ois sopinut paremmin.

Ennen paheellista suklaakastikekokeilua...
Ja sitten loppuanalyysi. Ihan hyvä päivä! Vaaleaa leipää ja makaronia (tosin oli sentäs tummaa makaroonia) ois voinut olla vähemmän, mutta tää päivä meni jämäruoilla ja ilman kauppareissuja. Makaronilaatikon jauheliha ja metukka oli luomua, ja siinä oli oikeastaan proteiinin lähteet maidon lisäksi. Hedelmiä tuli syötyä reippaasti, kasviksia ihan ok määrä(porkkana, tomaatti, salaatti)., mutta enemmänkin olis suotavaa. Sokeria oli varmasti taas ihan tarpeeksi kaakaon ja hedelmien muodossa, mutta onneksi sentään näissä muodoissa.

Eniten päivässä ilahdutti tuore ananas, jota mun oli tehnyt mieli jo monta viikkoa. Pakkasin loput ananakset jääkaappiin odottamaan tiistaiaamua...

perjantai 24. helmikuuta 2012

Viikon 7 terkut: Hyvinkään ravintola Paloma

Viime viikon makuavaruudesta mainitsemisen arvoista on vain lauantain ravintolailta niinkin yllättävässä paikassa kuin Hyvinkäällä. Ravintola Paloma otti asiakaskuntansa (joita oli lauantaina klo 17 tasan meidän seurue), sillä ruoka oli kaikilla hyvää. Omasta puolestani voin sanoa, että mulla kaikki oli erinomaisen hyvää. Pohjaton vatsani olisi voinut vetää vieläkin enemmän näitä herkkuja. Hitto kun menin skippaamaan alkuruoan, mutta luonnollisesti maistelin P:n lautaselta sen alkuruokaa ;)

Blinejä alkupalaksi savuporomoussella

Siikaa, kasviksia, selleriperunamuussi ja voi-tillikastiketta
...ja kruunuksi suklaa fondant jäätelöllä. Että.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Luminen laskiaissunnuntai

Johan pisti lunta taivaan täydeltä laskiaissunnuntaina, kun palailimme Hyvinkään reissulta kotia kohti. Johan on ilkeä pieni mies. Ei vaan, hän antoi hyvän syyn linnottautua kotiin loppupäiväksi. Olin jo viikkoa aikaisemmin halunnut leipasta sämpylöitä pitkästä aikaa, mutta kiireet piti poissa uuninlämmittämiseltä. Aineksetkin olivat jo hyvää vauhtia lähestymässä elinkaarensa päätä, joten oli tartuttava härkää juustosarvista ja pistävä mylläten. Syntyi hirvenlihakeittoa ja juustosämpylöitä, sekä, of course, laskiaispullia.


Juustosämpylät 
24kpl pientä tai 12 suurta, tein suuria

5 dl maitoa

50 g hiivaa
1,5 tl suolaa
2 rkl sokeria
2 dl Mustaleima emmental -juustoraastetta
0,5 dl oliiviöljyä
11-12 dl sämpyläjauhoja (Labby)
pinnalle juustoraastetta (sitä samaa Mustaleimaa ja paljon)


Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, sokeri, juustoraaste ja öljy. Lisäile jauhot, taikina saa jäädä melko pehmeäksi. Anna kohota kaksinkertaiseksi. Pistä sämpylöiksi ja anna vielä pellilläkin kohota uudestaan. Voitele munalla ja lätkäise reilu keko juustoraastetta sämpylän päälle. Paista.225 asteisessa uunissa n. 10 minsaa tai vähän enemmän. Näät kun ovat syötävän näköisiä.

Ystäviä samalla pellillä.


Laskiaispullien ohjeen nappasin netistä, taikina oli melko mautonta eikä mulla ollut raesokeria pullan päälle ja sämpylöiden takia olivat ehkä hiukan liian kauan uunissakin, joten ens kerralla paremmalla tsägällä (=sokerimäärällä). Onneksi laskiaispullien täyte korvasi pullista puuttuvan sokeriuden







Iltatee ja laskiaispulla

perjantai 17. helmikuuta 2012

Keltainen menu

Löydettyäni Sellon mahtavan kirjaston (voiko viihtyisämpää ja monipuolisempaa olla?), mukaan on tarttunut jos jonkinmoisia kirjoja. Viime reissulta kouraan tarttui esittelypöydältä Reilun kaupan ruokaa ja elämää - kirja (toim. Katja Kangasniemi, 2009), jossa on sekä ohjeita että paljon tietoa Reilusta kaupasta - sekä aivan ihanan energisiä ja värikkäitä kuvia! Kirjan tieto-osuus on vielä totaalisesti lukematta, mutta reseptejä ehdin jo testata kaksin kappalein. Koemaistajina tällä kertaa P ja P:n äiti. Kantavana teeman oli keltainen (mutta tuliko siitä nyt sitten niin keltainen, en tiedä...), ja menu koostui alkusopasta, pääruoasta ja jälkkäristä. Ihanaa vaihtelua arkiruokien pelkkään pääruoka-ajatteluun ("äkkiä jotain sapuskaa töitten jälkeen"). Ja voin sanoa, että koko menu tuli hetkessä eli voi puuhata keskellä arkeakin.

Sitruunainen purjo-bataattisosekeitto
neljälle

1 Reilun kaupan sitruunan mehu
Reilun kaupan oliiviöljyä
1 purjo
1 bataatti
1 l kasvislientä
1 tl chilijauhetta 1 tl yrttisuolaa

Halkaise purjo, huuhdo ja suikaloi. Kuori ja kuutioi bataatti. Kuullota purjoa ja bataattia öljyisellä pannulla hetki (tai suoraan kattilassa). Lisää kasvisliemi ja keitä, kunnes bataatti on kypsää. Soseuta ja mausta chilillä, suolalla ja sitruunamehulla.







Intialainen linssi-viinirypälepata
neljälle

pieni terttu Reilun kaupan viinirypäleitä puolitettuina
1 sipuli
1 omena
2 tl öljyä
2 rkl currya
1 rkl garam masalaa
mustapippuria
4 dl kasvislientä
2 dl kookosmaitoa (mulla meni enemmän)
2 dl punaisia linssejä
suolaa

Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota sipuli- ja omenakuutiot öljyssä muutama minuutti. Lisää curry ja garam masala, kypsennä hetki. Lisää kasvisliemi, kookosmaito ja huuhdotut linssit. Kiehauta ja vähennä sitten lämpöä. Anna porista miedolla lämmöllä kannen alla noin 25 minsaa. Lisää halkaistut viinirypäleet pataan viimeiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile täysjyväriisin tai kvinoasuurimoiden kera.

Meikä käytti kvinoaa, koska en ollut ennen käyttänyt. Kvinoa herätti niin paljon kysymyksiä sekä kotona että töissä, että wikipedian piti pelastaa taas aukko sivistyksessä. Tiesitkö, että kvinoa ei ole viljakasvi vaan sukua pinaatille ja punajuurelle? Se sisältää myös runsaasti rautaa ja magnesiumia.  Voittaa valkoisen riisin mennen tullen...


Enemmän tässä on ruskeansävyjä kuin keltaista.. mutta menköön.

Jälkkäristä ei ehtinyt ottaa kuvaa enkä ainesosien määrää talteen, mutta jokainen pystyy loihtimaan sekä reseptin että maun päänsä sisällä, sillä kyseessä oli uunibanaanit jätskillä. Pari halkaistua banaania, jotka sivelin hunajalla ja päälle ripottelin osaan mantelirouhetta, osaan  pekaanipähkinärouhetta ja näiden joidenkin päälle vielä kanelia. Vielä kaiken kukkuraksi hieman voisulaa pirskotellen banskuille. Uunissa jota kuinkin 250 astetta ja 10 minuuttia. Vaniljajätskiä oheen. Toimi.

torstai 16. helmikuuta 2012

Viikko 6: Kohtuullisuuden vaikeus

Viime viikon ruoka-ajatukset voi kiteyttää siihen, että kohtuullisuus on helkkarin hankala käsite. Sen määrittelyhän on mahdotonta yleisesti, mutta mitä se edes on itsellensä? Mikä on minun kohtuullinen sokerin, lihan, hiilihydraattien, kofeiinin käyttö? Riittääkö mutu tietääkseen, että nyt on kohtuullisuuden rajat ylitetty? Liikaa kysymysmerkkejä.

Raskauden edetessä, aineenvaihduntakin on muuttunut. Alkuraskauden aikana tuntui, että (poislukien ~4 viikon pahoinvointijakson) mitä vain söi ja millä ruokahalulla tahansa, mikään ei tarrautunut kehoon tai tuntunut pahalta. Syöty energia kului suurempien tarkoitusten alla kuin pieru Siperiaan (välillä aika kirjaimellisestikin, hmpf.). Tietysti elämä oli suhteellisen hektistäkin, ja tuli liikuttua paljon. Keskiraskaus lienee suht' samanlaista, mutta nyt on tullut todella kehon realiteetit vastaan. Se, mitä syö, milloin syö ja kuinka paljon syö vaikuttaa olotilaan noin heti. Puhumattakaan muista aktiviteeteistä ja niiden puutteista - löhöily sohvalla vartin ajan vs. löhöily sohvalla yli tunnin ajan tuntuu kehossa ties millaisina puutumina tai kolotuksina. Eteen on tullut kohtuullisuuden ja kultaisen keskitien etsiminen. (Se ilkeämpi minä nauraa; siitä saat, joudut nostamaan kissan pöydälle ja miettimään, miten se toimii). Enää ei voi tuudittautua, että sitten keski-ikäisenä joutuu miettimään kohtuullisuuden rajoja, jos haluaa pitää hyvän meiningin aineenvaihdunnan muuttuessa. Se pitää miettiä jo nyt. Keho muuttui.

Sokeri ja vehnä ja pahat rasvat (lue= herkut, lohdut, seurustelunapostelut, kaikki kiva). Niitä ei vaan voi vetää monta kertaa päivässä. Välillä se yksikin pulla on hetken nautiskelun jälkeen epämukava möhkö mahassa ja väsähtänyt mieliala. Kahvi pistää suolet makkaralle ja lauleskelemaan lorinoita. Iso kuppi teetä painautuu välittömästi rakon pohjalle. Iso kasa hiilihydraatteja (pastaa, riisiä) saa unen silmään ja raajat veteläksi. Minkä tahansa ruoka-ajan skippaaminen aiheuttaa välittömästi loppupäivän sekoamisen. Viiden tunnin junamatka Pohjanmaalle vanhalla eväsmallilla eli Picnicin juustopatonki, pulla, vesipullo, iso tee ja suklaapatukka ei toiminut yhtään. Sen sijaan paluumatkalle otetut salaatti-kurkku-ruisleivät, vesipullo, viinirypäleet, appelsiini, banaani, tee ja Twix-patukka toimi paremmin. Paitsi että se tee ja Twix-patukka antoivat takapakkia. Järkevintä olisi ollut käydä syömässä yhdessä Suomen kalleimmassa ravintolassa suhteessa laatuun oikea lounas/päivällinen.

Niin paljon kun olenkin pitänyt terveellisistä ruokahommeleista viime vuosina, ei huonommatkaan valinnat ole vaikuttaneet kovin epäsopivasti elämänmenoon. Nyt asia on vain toisin. Nyt oikeasti tunnen eron joka kerta. Ähky ei ole ähky, se on lamaantuminen.

Nyt ei tosissaan auta muu kuin tehdä niin kuin tietää, että kannattaisi tehdä. Kohtuullistaa kaikkea, vaikka vain mutun varassa, kyllä järkevä ihminen tietää milloin ylitetään herkuttelun raja (uskon, toivon, luulen?). Järkevä ihminen tietää, että millainen puuhastelu ja liikkuminen tuo mukanaan paremman olotilan (sohvalle nastoja). Pahin este tiellä kohtuullisuuteen on minä itse ja minun totutut tapani. Sanotaan, että valinnan voi tehdä sydämellä tai järjellä. Kyllä se on ollut makuaisti ja kuola, joka minun valintani on tehnyt viime viikkoina.  Aika vaihtaa valinnantekijää.

maanantai 13. helmikuuta 2012

Rasvanäpit

 Vaikka olen aika onneton wokin tekijä, eräs päivä aivonystyröitä rasittavan miettimisen jälkeen päädyin kokeilemaan jälleen wokkia, kun kaikki muut ruoat oli kokeiltu (jaa...). Meillä on vain se ongelma, että mitä tarjota wokkivihannesten kera? Niin kauan kuin kanan käsittely on meikäläisten huushollissa aikaa vievää luomukanan käsittelyä, en jaksaisi sitä ihan tavispäivänä duunata. Ainoa mikä mieleen juolahti, oli tofu. Tofu sellaisenaan on hyvin tylsää, tofu tarttee ehdottomasti käsittelyä.

Friteeraus on kauan ollut pelkolistallani tulipalovaaran takia, mutta nyt uskaltauduin sitä kokeilemaan. Itse friteeraus olikin suht' helppoa ja onnistunutta, mutta olisi se tofu voinut marinoitua kauemmin kuin tunnin, sen myönnän. Mutta friteerausta uskallan testata toistekin! Voisikin kehitellä hieman onnistuneemmat maut (eli lukea jonkun reseptin ensi kerralla), jotta viittin jakaa tänne myös jonkin ruokaohjeen friteerauksineen.



Iloinen ja vaarallinen porina. 

Valmiina tukkimaan verisuonenne!

torstai 9. helmikuuta 2012

Viikko 5 : Comfort food

Viime viikko oli NIIN täynnä lohturuokaa, etenkin pakkasen keskelle, että viikosta tuli selvittyä varsin vähäisin henkisin vahingoin. Tietysti pientä petraamista olisi rasvan, sokerin, suolan ja vehnäjauhojen suhteen, mutta joskus mennään sillä, mikä pelastaa arjen parhaiten.

ma 30.1. Viikko alkoi mitä ihanimmalla tavalla eli valmiilla, monipuolisten makujen aamupalalla Finlandia-talolla. Työni puolestasti kävin siis kuulemassa ajankohtaisia asioita aamupalainfon merkeissä, ja tarjolla oli mitä ihanimpia päivänstarttauksia. Mieltä jäi etenkin kaivertamaan porkkanakakku-cupcake, josta on etsittävä jonkinmoinen ohje, että pääsee testailemaan. Tiedättehän, että porkkanakakku on mun suosikki... (joka neutralisoi heti alkuunsa maanantaiapeuden, vinkki vinkki). Aamuisen menon takia minulla ei myöskään ollut eväitä messissä, joten tuli syötyä työpaikkaravintolassa lounas. Ja töitten jälkeen vielä keskustassa falafelia (mikä oli aikamoinen pettymys), koska lennähdin ystävien kanssa siitä sitten Pekka Haaviston tukikonserttiin jäähalille. Niinhän se Ultra Bra lämmitti mieltä - jopa niin paljon, että vaikka missasin bussin, johon olin pikapikaa juoksemassa, jaksoin odottaa seuraavaa yhteyttä 30 minuuttia hirveässä pakkasessa. Kunhan lauleskelin Savanni nukahtaa -viisua, niin kylmyys pysyi poissa. The power or the mind (and state of it).

ti 31.1. Tiistai olikin pelkkä toipumispäivä eilisillan valvomisista ja menoista. Kotona tehtiin P:n tämän hetkistä lempparipastaa eli herne-pinaattipastaa parmesanilla. Oonkohan blogannut siitä koskaan?

ke 1.2. Jälleen menot kaupungilla pistivät syömään ulkona. Tuivertava pakkaskeli ajoi minut lämpimän sopan luo ja mitäs muuta olisin voinut valita kuin Leonardon tomaattikeiton. Sitä kehtaa suositella, iso kuppi todella maukasta tomaattikeittoa smetananokareella ja talon leivällä. Joka kerta toimii! Keiton jälkeen istahdin työkaverni kanssa katsomaan leffateatteriin Säilöttyjä unelmia -dokkarin. Pelkäsin alkujaan, että taas ruokavalio kapenee, kun säilykehedelmistä paljastuu jotain kammottavaa, eikä omatunto enää anta ostaa purkkeja ilman syyllisyyttä. Mutta toisin kävi; dokumentti olikin enemmän ihmisyyteen ja ihmisten unelmiin nojaava kuin säilykeruoan kauhutarina. Dokumentti oli harvinaisen hyvin tehty yhdistäen paljon visuaalista materiaalia ilman selittelyjä eri puolilla maailmaa elävien ihmisten arkeen ja unelmiin. Toki osa säilykepurkin sisällön alkutuotanto oli karua katseltavaa (sian- ja naudanlihatuotanto), mutta tämä dokkari ei keskittynyt eläinoikeuksiin, vaan siihen, millaisia ajatuksia ja elämäntilanteita on ihmisillä, jotka purkin sisällön aineisosia valmistaa. Dokumentin herättämät ajatukset haarautuivat suuntaan jos toiseenkin.

to 2.2. Pakkaset jatkuivat. Linnottauduin töistä kotiin, vedin villasukat jalkaan, laitoin Ultra Bran levyt soimaan ja valitsin jälleen sisuskaluja lämmittää polttoainetta päivälliseksi eli sosekeittoa. Tällä kertaa savujuusto-punajuurikeittoa.

pe 3.2. Satunnainen lomapäivä, mahdollisuudet tehdä mitä ikinä! Paitsi että ulkona oli mitä kamalin lumimyrsky, joten pidättäydyin jälleen sisätiloissa. Onneksi kaapit pursusi mahdollisuuksia. Lähestyvä Runebergin päivä sai leipomaan paljon arvostamaani runebergintorttua. Ja syötyä niitä aivan liian paljon... Koska aikaa päivällisen (joka kyllä venähti illallisen puolelle) valmistamiseen oli enämpi kuin normiarkena, kutsuimme P:n kavereita kylään syömään ja saunomaan. P sai jälleen pitää pihvipäivänsä tämän ohjelmanumeron puitteissa. Illallinen sisälsi jälleen savujuust-punajuurikeittoa ja krutonkeja alkukeitoksi, valkosipuli-kermaperunoita, pihvi ja feta-avokadosalaatti sekä jälkkäriksi tietenkin kahvit ja runebergintortut. (+ X määrä konjamiiniä, saunakaljat ja Buzz! -tietovisaa).

la 4.2. Tartuin viikolla esiintyvään väsymykseen pienen ajatteluhetken voimin. Tarvitsinko lisää unta, liikuntaa vai vitamiineja/rautaa? Koska universumi ei yksiselitteisesti vastannut minulle, päätin kokeilla kaikkea. Aloitin aamun rautatabletilla, smoothiella, johon lisäsin reippaasti seesaminsiemeniä (kalsiumia), otin päikkärit, kävimme kävelyllä pakkasesta huolimatta sekä kiskaisin hedelmiä nassuun vielä iltapäivälläkin. Ilta kului Kirkkonummella pizzan (ups!) ja saunan merkeissä. Uni hiipi silti silmään väkisin kesken leffan. No can do.  Ainakin se oli rehtiä uupumista, ei epämääräistä väsymystä.

su 5.2. Löysä päivä, niin kuin sunnuntain luonteeseen usein kuuluu. Pientä happihyppelyä sain aikaan tapaamalla saksalaisen kaverini Kiasman kahvilassa keskipäivällä. Muuten päivä meni vielä kerran runebergintorttujen, lasagnen ja lyhyen vaalitulossilmäyksen parissa. Ja saunan.. ;-) Pakkanen nujerrettu.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Ennakkoon Runebergia ja pakkaseen punajuurta!

Hui mikä päivä!

Pakkasta piisaa ja luntakin tursuaa tykin suusta. Norpat saa pesimämatskua, I like! Vielä enemmän pidin siitä, että mulla oli tänään lomapäivä eikä tarvinut lähtä tarpomaan työpaikalle tuossa kelissä, kjäh!

Mutta on mulla ollut lämpimiä ajatuksia arktisissa olosuhteissa taisteleville. Pidin villasukat jalassa ja söin lounaaksi pakkaspäivän pelastajaa eli lämmintä soppaa. Oon pitänyt muistissa tätä punajuurisosekeiton ohjetta jo jonnin aikaa, mutta ajoitus on tärkeä. Nyt sosekeitto tuli kreivin aikaan.

Ohje on vaihteeksi taas mukailtu (enkö koskaan tee mitään reseptin mukaan??), koska alkuperäinen ohje on Pirkka-lehden, ja sattumoisin mun kauppareissu eilen kohdistui muualle kuin K-ketjun liikkeeseen. Muutenkin mua ärsyttää ohjeet, jossa käytetään jotain puolivalmistetta, joka saatanee poistua markkinoilta vuoden parin sisällä. No anyway, idea lähti Pirkka-ohjeesta, lopputulos oli niin kovasti mukailtu, että laitan tähän nyt tämän oman ohjeeni. 

Savujuusto-punajuurisosekeitto

n. 300g punajuurta
reilu 100 g perunaa
1 sipuli
Kippari-savujuustofiibaleita (n. 10 siivua)
vajaa 2 dl kermaa
vettä
suolaa
pippuria
timjamia

ruisleipäkrutonkeja (eli ruisleipää, voita, suolaa)

Pilko punajuuret, potut ja sipuli kattilaan, lisää sekaan vettä, kiehauta kasvikset pehmeiksi. Kaada keitinlientä TALTEEN, jätä pikkasen kattilaan ja survo soseeksi. Lisäile sopivassa suhteessa keitinlientä ja kermaa, anna porista uudelleen liedellä. Lisää sekaan Kippari-juusto (tai alkuperäisessä ohjeessa oli siis Kipparin makuista kermaa, mutta sitä ei kaupassa ollut, joten näillä mennään) silputtuna, yritä antaa sulata. Mulle jäi pikkusia sattumia, jotka itse asiassa toi keitolle kivaa luonnetta. Mausta lopuksi suolalla, pippurilla ja n. ½ tl timjamia tai tuoreella timjamilla. Väännä krutongit pannulla ja nauti sopan kera.

Sopan lisäksi aloin muistella Runebergia, tai oikeastaan hänen vaimoaan. Ja hänen bravuuriaan. En tiedä Runebergin vaimon nimeä. [pikagoogletus]. Fredrika. Kiitos Fredrika halukkuudestasi miellyttää miestä leivoksin. Muista halukkuuksista en niin välitä, näillä mä pääsen jo syvälle miehen sydämeen. Ja omaani! Ohjeena käytin viime vuonna testaamani ohjetta, koska se toimi. Vieläkään en ole saanut aikaiseksi ostaa isoja muffinssivuokia saatikka syväkuoppaista muffinssipeltiä, joten nämä tehtiin pikkuisiin muffinsivuokiin, ja kaakkaneita tuli 16 kpl. Voi nauttia usemman hyvällä omatunnolla ;-)

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Lantturieskat

Mun suhde juureksiin on melkoisen kuumottava - etenkin näin talvella! Pidän juureksista todella paljon, etenkin paahdettuna, mutta viime viikolla päädyin toisenlaiseen nautiskelumuotoon. Olen törmännyt tähän lantturieskaohjeeseen useammassa lähteessä, mutta lieneekö alkuperäinen löytyy Ruokahommia -blogista. Useammat viittaukset rieskoihin lienee kielee siitä, että ne ovat h-y-v-i-ä. Ainoa mistä olen eri mieltä suurimman osan viittajien kanssa, on se, että tykkäsin näistä enemmän jäähtyneenä kuin lämpiminä. Lämpimäisinä rieskat olivat vielä mössöisiä, kun taas tunnin jälkeen vetäytyneenä ihanan joustavia rieskalettusia.

Oli miten oli, kyllä äitin tekemät perunarieskat vielä voiton vie, mutta kuten tuli eilen sanottua, ei musta taida olla kilpailijaksi millekään äitin leipomuksille. Sitä paitsi, tein sen taas - poikkesin ohjeesta tässäkin tapauksessa (jauhojen suhteen), koska tein ne ns. lennossa (mitä kaapista löytyi).

Lantturieskat

(6 kpl)

300g lanttua (eli juuri sellainen pala, mitä myydään perus lähikaupassa valmiina)
1 dl luomumaitoa
1 muna
1 ½ jauhoja (käytin lettujauhoja, kun niitä oli enää just sen verran pussin pohjalla)
1 tl sormisuolaa
n. 1 rkl oliiviöljyä

Lanttu vaan pieniksi paloiksi kattilaan ja keitetään pehmeäksi asti. Muussasin pelkällä käsipelisurvasimella (mikähän sen kepin oikea nimi on?), sekaan kaikki muut ainekset. Taikina jäi mulla melkoisen löysäksi, ja pelkäsin että läjät jää leivinpaperiin kiinni, mutta ei ne jääneet. Jauhosin sormin siis tasoitin lötköjä läjiä leivinpaperille. Paistoin 250 asteessa jota kuinkin 10-15 minuuttia.  Pinnasta huomaa, kun näyttävät vähän päivettyneen.

Lopuksi tietysti nautitaan juuston ja kurkun kera, tai miten vain :-) Nanuuk suosittelee!