perjantai 18. marraskuuta 2011
Rakkaat toverit, sellaset börjaret...
Pahoittelut ihan hirveän pitkästä tauosta, jonka loppu kyllä häämöttelee tässä näin. Palaan taas entistä energisempänä ja motivoituneenpana kehiin. Eilen hankin uuden, inspiroivan nuolijan. Niin. Nuolijan, sellasen nuoren parikymppisen latinomiehen... vai mitenkä se meni, tais olla vaan Muumimamman kuva siinä sitten...Tänään on luvassa pienellä tuunauksella mokkapalojen kokkausta. Tästä se taas lähtee, matka maahan, joka niin kauan oli utuisten lounasravintolasafkojen ja väsyneen muuttopitsapäivällisten taakse peittynyt. Nyt nuo makuhirviöt saavat väistyä autuaan auringon (onko se kirkastettua voita kuin noin säteilee?!) tieltä...
sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Back to black
Välillä on ihan ok nähdä mustaa, nimittäin kiiltävää, kiinteää, kiih.. niin. Munakoisot on ihmeellisiä. Ne on niin houkuttelevan näköisiä, mutta lopputulokset on kerta kaikkiaan vetisiä ja mössähtäneitä. Vähän niinkuin länsimaalaisessa yhteiskunnassa moni asia päältä kaunis, sisältä jotain muuta... Äh, tämän ei pitänyt olla mikään munakoisojen parjaus, sillä niistä saa aikas hyviä pöperöitä, sen tietää jo Jamie Oliverkin (tai mitäpä Jamie ei tietäisi munakoisoista).
![]() |
Mustaa nahkaa... |
Tein ystävän suosittelemana Jamie Oliverin munakoisotekelettä, Aubergine Parmigianaa, joka on itse asiassa tyypillinen italialainen ruoka (JO:n sivuilla kiistellään siitä, miltä alueelta, joten en ota siihen kantaa tiedonpuutteen vuoksi). Ohje löytyy Jamien sivuilta, ja totta maar laiskuuttani en nyt sitä tänne rustaa, sillä aion kiirehtiä tästä hakemaan aamupalatarvikkeita ennen kuin kuukahdan kynnykselle. Maybe later folks!
Sen sanon kuitenkin, että tätä tomaatti-munakoisohässäkää söin sekä sellaisenaan että pastan kastikkeena. Ja sitä tuli paljon.. Hyvä parmesaani on reseptin juju, sillä itsessään munakoisot eivät ole mitään maunjättiläisiä. Siis reippaalla kädellä parmesaania.
![]() |
Before |
![]() |
After |
Versiointia: tofu-kookoskeitto
Viime viikko hurahti asuntoasioissa ja kokkaus- sekä blogiasiat jäivät vähemmälle huomiolle. Meillä lähestyy muutto ensimmäiseen omaan kotiin, ja en mielellään muuttaisi sinne mitään turhaa kaappien täytteeksi. Tästä johtuen olen vimmatusti siivonnut kaapeista kaiken turhan ja kipittänyt viemään pusukkoita milloin vaatekierrätykseen milloin kirppiksille. Siinä sivussa olemme syöneet milloin mitäkin loihdittua pikaruokaa sekä nautiskelleet vielä lähiravintoloista, kuten Mountain-nepalilaisesta ravintolasta. Ei ole parempaa Malai koftaa, kuin heidän tarjoilemansa..
Tätä häslinkiviikkoa edeltävinä päivinä tuli kuitenkin kokeiltua uusia reseptejä, joten latelen ne vielä tähän ennen kuin uusi viikko ja uudet reseptit valtaavat mielini (pelkästään yhden viikon ajalta tuli kerättyä viisi uutta reseptiä... kuka näitä ehtis tehdä samalla tahdilla?). Mutta nyt siis esittelyssä ystäväni blogista temmattu Thaimaalainen kana-kookoskeitto, jonka versioin tofu-kookoskeitoksi. En olisi viitisen vuotta sitten tiennyt, että meikäläisestä tulee tofunkin ystävä, mutta niin vaan makuaisti muuttuu (kun sitä muutetaan). Tämä keitto maistui myös talouden lihansyöjälle, sitä ihmettelin vielä enemmän. Mukava yllätys siis, että tätä keittoa saa tehdä toistekin ja sen teen mielelläni! Ihania makuja. Sopisi todella hyvin myös jonkin menukokonaisuuden alkukeitoksi.
1 paketti maustamatonta tofua (varmaan maustettuakin voisi kokeilla? tai maustaa itse ensin)
1 sipuli
2 porkkanaa
2 chiliä
pala inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
nippu sitruunaruohoa (mulla ei ollut tätä...)
nippu korianteria
puolikkaan limen mehu
5 dl vettä + kanaliemikuutio (käytin luomukanaliemikuutoita, kun niitä on vielä jäljellä, vaihdetaan kasvisliemikuutioon jatkossa)1 purkki kookosmaitoa
Lisäksi höyritin keittokattilan päällä erilisessä höyrytysosassa kauden tuoretta parsakaalta ja viskasin valmiiseen keittoon päälimmäiseksi. Parsakaali parantaa vaivat ;-)
Suikaloi kasvikset ja paista pannulla pehmeiksi. Inkiväärin voi laittaa joko raasteena tai paloina, yhteensä kuitenkin noin ruokalusikallinen. Kuumenna vesi, jossa on kanaliemikuutio ja lisää hieman pehmenneet kasvikset. Kuutioi tofu ja heitä mukaan.
Lisää myös hienonnetut sitruunanruohot ja korianterit sekä kookosmaito. Mukaan voi heittää myös hieman suolaa oman maun mukaan. Purista limen mehu keitokseen. Kiehuttele koko soppaa vielä noin 20 minuuttia. Koristeeksi voi lisätä vielä hieman korianteria.
Tätä häslinkiviikkoa edeltävinä päivinä tuli kuitenkin kokeiltua uusia reseptejä, joten latelen ne vielä tähän ennen kuin uusi viikko ja uudet reseptit valtaavat mielini (pelkästään yhden viikon ajalta tuli kerättyä viisi uutta reseptiä... kuka näitä ehtis tehdä samalla tahdilla?). Mutta nyt siis esittelyssä ystäväni blogista temmattu Thaimaalainen kana-kookoskeitto, jonka versioin tofu-kookoskeitoksi. En olisi viitisen vuotta sitten tiennyt, että meikäläisestä tulee tofunkin ystävä, mutta niin vaan makuaisti muuttuu (kun sitä muutetaan). Tämä keitto maistui myös talouden lihansyöjälle, sitä ihmettelin vielä enemmän. Mukava yllätys siis, että tätä keittoa saa tehdä toistekin ja sen teen mielelläni! Ihania makuja. Sopisi todella hyvin myös jonkin menukokonaisuuden alkukeitoksi.
1 paketti maustamatonta tofua (varmaan maustettuakin voisi kokeilla? tai maustaa itse ensin)
1 sipuli
2 porkkanaa
2 chiliä
pala inkivääriä
2 valkosipulin kynttä
nippu sitruunaruohoa (mulla ei ollut tätä...)
nippu korianteria
puolikkaan limen mehu
5 dl vettä + kanaliemikuutio (käytin luomukanaliemikuutoita, kun niitä on vielä jäljellä, vaihdetaan kasvisliemikuutioon jatkossa)1 purkki kookosmaitoa
Lisäksi höyritin keittokattilan päällä erilisessä höyrytysosassa kauden tuoretta parsakaalta ja viskasin valmiiseen keittoon päälimmäiseksi. Parsakaali parantaa vaivat ;-)
Suikaloi kasvikset ja paista pannulla pehmeiksi. Inkiväärin voi laittaa joko raasteena tai paloina, yhteensä kuitenkin noin ruokalusikallinen. Kuumenna vesi, jossa on kanaliemikuutio ja lisää hieman pehmenneet kasvikset. Kuutioi tofu ja heitä mukaan.
Lisää myös hienonnetut sitruunanruohot ja korianterit sekä kookosmaito. Mukaan voi heittää myös hieman suolaa oman maun mukaan. Purista limen mehu keitokseen. Kiehuttele koko soppaa vielä noin 20 minuuttia. Koristeeksi voi lisätä vielä hieman korianteria.
keskiviikko 31. elokuuta 2011
Ajatuksia ruoasta
Mainitsin jo aikaisemmin, että luin kirjaa Eläinten syömisestä (by Jonathan Safran Foer). Kirjan lukemiseen meni kaksi päivää yli kirjaston salliman ajan; ei siksi ettei minulla olisi ollut aikaa tai mielenkiintoa lukea, vaan kaikki lukema otti aikansa sulatella ja välillä rehellisesti teki mieli vain hypätä pois kirjan aihepiiristä. Viimeiset 50 sivua oli jo aikamoista pakkopullaa. Sama kuin olisin lukenut juuri- ja logaritmifunkitoita sormi merkkijonoa seuraten; siinä missä matikka on mulle vaikeaselkoista, kirja Eläinten syömisestä on henkisesti vaikeaselkoisempaa – keitä ovat nämä sydämettömät ihmiset julmuuden takana? (ja sitten ne fanfaarit, että no markkinatalous, tuo, me, minä, MINÄ!)
Mitäpä tuosta kirjasta kertoa. Päästäisitte minut helpolla (muuta helppoa lukemisessa ei olisikaan), jos vaan lukisitte samaisen kirjan. Voitas yhdessä vaihtaa vain katseita, nyökytellä, puistella päätä, olla sanomatta mitään, mutta tietää että se kaikki liikutti sinuakin. Ja mikä tärkeintä, vaikutti sinuunkin ihan konkretian tasolla.
Lähetään siitä oletuksesta, että kaikki me tiedetään jollain tasolla, mitä tehotuotanto on; paljon elintarvikkeiksi päätyviä eläimiä pienessä tilassa tehokkaimmilla kasvumenetelmillä (rehut, valotasapaino, liikkumattomuus, jalostus). Tuo tieto liikuttaa hyvin vähää osaa porukasta - olenhan itsekin ollut tietoinen tehotuotannosta ja sivuttanut sen harmaimpaan aivomössöön käristellessäni broilerisuikaleita hunajamarinadissa! Ihminen ei halua tietää lisää, koska johan sen pitkäikäinen sanontakin kertoo, tieto lisää tuskaa. Kuka meistä haluaa tuskaa? Ei kukaan. Paitsi että tuotamme (ja nimenomaan tuolla verbillä) tuskaa joka päivä, joka minuutti. Ainoa kysymys on, miksi tuskan tuottaminen eläimelle on ok?
Kirjassa todetaan lyhyesti, että kaikki tehotuotettu liha on rääkättyä lihaa. Itse asiassa luomulihakin on vain vähemmän rääkättyä lihaa. Kunniallisuus on hävinnyt touhusta jo kauan aikaa sitten, eläin syntyy ja kuolee ja elää siinä välissä hädin tuskin eläimenomaista elämäänsä. Siat keinosiemennetään, emakot poikivat liukuhihnalta poikasia raskaus raskauden jälkeen pienessä poikimiskarsinassa, possut vieroitetaan liian varhain, kasvatetaan tehorehulla likaisissa karsinoissa virikkeettä (tai onhan sekin virikettä pureskella vierustoverin saparot ja korvat rikki, pitäähän sitä saada jotain irti siitä lyhyestä elämästä mitä ne ehtii nähdä), sairaat yksiköt sairastakoon ja lopulta teurastetaan liukuhihnalla välillä tainnutuksessa onnistuen välillä ilman… Kaikki tietysti sisätiloissa, eipä nykypäivän jalostettu sika Suomen ilmastossa pärjäisikään- Suomen maatiaissikakanta on annettu kuolla sukupuuttoon. Ihmisellä on valta päättää sian elämästä ja sen elämän ”kohokohdista”. Ihmisellä on valta päättää, että sika on vain välitila ennen makkaraksi ja pekoniksi muuttumista.
En pidä paasauksestani, koska en ole siinä kovin hyvä, joten hyppään suoraan lainaukseen kirjasta, joka kiteyttää meikäläisen ajattelukuviot tällä haavaa melko hyvin. Lainaus on Nicoletten, joka työskentelee amerikkalaisella, valistuneemmalla eläintuotantokoalitiossa Niman Ranchilla: ”… ajattelin ennen, että kasviksia syömällä minun ei tarvitsisi yrittää muuttaa tuotantoeläinten kohtelua. Minusta tuntui siltä, että pidättäytymällä lihansyönnistä tekisin oman osani. Nykyään ajatus on minusta typerä. Lihateollisuus vaikuttaa meistä jokaiseen siinä mielessä, että elämme kaikki yhteiskunnassa, jossa elintarviketuotanto perustuu tehotuotantoon. Kasvissyöjyys ei vapauta minua siitä vastuusta, kuinka omassa maassani kasvatetaan eläimiä. Varsinkaan aikana, jolloin lihaa syödään yhä enemmän sekä kansallisesti että maailmanlaajuisesti.” ”… on tapahduttava jotain muuta, joka vähentää tehotuotannon aiheuttamaa suurta kärsimystä. On luotava vaihtoehtoja ja tuettava niitä.” ”…En näe, että karjatilallisen vastuulla olisi vain kärsimysten tai julmuuksien välttäminen. Uskon, että olemme eläimillemme velkaa parhaan mahdollisen elämän. Koska viemme niiltä hengen saadaksemme syötävää, ne on mielestäni oikeutettuja elämän perusnautintoihin – kuten auringossa makailuun, paritteluun, ja jälkeläisten kasvattamiseen. Uskon, että ne ansaitsevat kokea iloa.”
En tiedä mihin olen vielä kehittymässä, mutta tehotuotetun lihan syönti loppui viimeistään nyt. Luomuliha onkin vaikeampi juttu. Olen sen verran realisti, etten usko maailman ihmisten hylkäävän tehotuotettua lihaa kasviksiin. Jos jotain tapahtuu, se on tapahtuvan babysteps-meiningillä. Luomuliha on askel parempaan. Voi olla, että kannatan näin alkuun luomutuotantoa, kannatuksella tarkoitan kuluttamista (kananmunat, maito, jauheliha…), mutta en tiedä mihin ajatusmaailmani vielä minut vie.
Ainakin voin todeta, että olen kehittynyt. Tieto on mennyt perille. Omatuntoni on suurempi kuin helpon, halvan, maukkaan lihan synti. Ja voin rohkaista teitä kaikkia muita, että meistä kaikista on tähän. Uskon ihmisiin ja kykyyn välittää yli mukavuudenhalun. Ei se puoliskoaan aina ole kaikkein mukavin, mutta en minä ärsytyksen hetkellä sulje sitä tiskikaappiin ja ruoki viljanjyvillä ja töki sähköpiiskalla silmään. Tai kun en jaksa tehdä töitä, en kaappaa heikompia (esim. lapsia) kadulta ja pakota heitä orjatyöhön vain saadakseni itse maata laakereilla sohvalla.
Täten putsaan makuavaruudestani tehotuotetun lihan kokonaan. Ehkä joskus vielä luomulihankin, heti kun se ottaa suuremman tuulen alleen ja tehotuotanto kääntyy laskuun. Tai kun vaan en kestä enää sitäkään. Nyt en kyllä kestä enää tätä tekstiänikään. Onko tämä nyt paasausta, itsetutkiskelua, syyllistämistä vai mitä. En voi kuin sanoa, että jos haluat maailmasta paremman paikan, homma on aloitettava omista toimistasi. Mutta meikäläistäkin autettiin peiliin katsomista tuomalla peili tarpeeksi lähelle itseäni. Tieto ei vain lisää tuskaa, se myös muuttaa käyttäytymistä ja tuottaa vähemmän tuskaa, ehkäpä jopa iloa - vähintäänkin hyvien kasvisruokareseptien löytämisen iloa!
Ja nyt, seuraavaksi tartun johonkin paaaaaljon kevyempään kirjallisuuteen... keittokirjaan?
Ja nyt, seuraavaksi tartun johonkin paaaaaljon kevyempään kirjallisuuteen... keittokirjaan?
keskiviikko 24. elokuuta 2011
Kasvismättölasagne
Vihdoin se on täällä: verisuonet tukkiva, epäterveellinen kasvismättölasagne! Tämä herkku osui silmääni uusimasta Kodin kuvalehdestä (kyllä, olen jälleen ollut puhelinmyyjän toiveasiakas), jossa resepti oli voittanut lukijoiden parhaimpien kasvisruokaohjeiden ykkössijan. Tietysti tällaista valioreseptiä piti sitten testattavan, ja oh boy, ei tullut pettymystä, vaan syntinen nautinto. Parasta tässä oli monipuolisten kasvisten maku sekä valkokastike. Siispä valkokastiketta kammoavat, älkää vaivautuko tekemään tätä versiota lasagnesta (tai käyttäkää puolet ohjetta vähemmän). Tämä oli sitten samettinen kokemus.
4-6 aurinkokuivattua tomaattia
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
1 kesäkurpitsa (mä käytin jättikurpasta vain puolet)
1 ruukku basilikaa
1 ruukku oreganoa
oliiviöljyä paistamiseen
suolaa ja pippuria
Juustokastike
50g voita
1 dl vehnäjauhoja
6 dl kasvislientä (käytin Fon du chefin kasvisliemikuutiota)
2 dl kuohukermaa
200 g mozzarellaraastetta (tätä ei ollut kaupassa, ostin yhen boltsin mozzarellaa, mutta ois selvinnyt ihan hyvin ilmankin)
1 dl parmesanraastetta (käytin parmesania sitten vähän enemmän korvaamaan yo. puutetta)
maun mukaan suolaa, viherpippuria, muskottipähkinää (käytin vain muskottipähkinää)
Lasagnelevyjä (ja mä lisäsin vielä kirsikkatomaatteja päälle, kun sattui jääkaapissa olemaan)
Pannulla paistetaan raastetut porkkanat, pilkotut sipulit ja pilkottu paprika. Kasvisten annetaan pehmetä, jonka jälkeen lisätään hunaja, murskatut valkosipulit, pilkotut aurinkokuivatut tomaatit ja tomaattimurska. Anna muhia 5-10 minuuttia. Lisää sitten vielä silputut yrtit ja mausta suolalla ja pepparilla.
Valkokastike syntyy sulattamalla ensin voi kattilassa, lisäämällä sinne vehnäjauhot ilman ruskistusta, lisäämällä kasvisliemi ja kerma koko ajan sekoittaen. Kiehautetaan muutama minuutti, koita rapata koko ajan ettei pala pohjaan. Tänne sekaan voi lisätä mozzarellaraastetta ja puolet parmesanraasteesta, tai jotain sellaista määrää. Mausta halutessasi. (kasvisliemikuutiossa oli mun makuun jo ihan tarpeeksi suolaa ja makua, lisäsin siis vain pikkasen muskotitpähkinää)
Lado lasagnevuoan pohjalle ensin kasvisseosta sitten viipaloi päälle kesäkurpitsaa ja lopuksi valkokastiketta päälle. Sitten itse lasagnelevyjä ja sama kierros aineksista uudestaan. Viimeinen kerros on lasagnelevyjen päälle tuleva valkokasitke (tomaatit) ja parmesanjuusto. Paistetaan 200 asteessa noin 30 minuuttia. Uunista ulos tulon jälkeen anna lasagnen totutella ympäröivään maailmaan 15 minuutin ajan ennen sen vääjäämätöntä kulkua kohti loppuaan.
![]() |
Aineksissakin oli tunnelmaa; kesäkurpitsa oli Elinan kasvattama, porkkanat ja sipulit iskän. |
Aikaahan tämä resepti vie, kun pilkkomista ja raastamista on jonkin verran, mutta kiireettömään ja etenkin juhlavampaan kokkailuun aivan mainio resepti.
Hekuttelijan kasvislasagne
(resepti Tiina Jutilan)
Täyte
3 porkkanaa
2 sipulia
1 punainen paprika
1 rkl hunajaa
4 valkosipulinkynttä4-6 aurinkokuivattua tomaattia
1 tlk (400g) tomaattimurskaa
1 kesäkurpitsa (mä käytin jättikurpasta vain puolet)
1 ruukku basilikaa
1 ruukku oreganoa
oliiviöljyä paistamiseen
suolaa ja pippuria
Juustokastike
50g voita
1 dl vehnäjauhoja
6 dl kasvislientä (käytin Fon du chefin kasvisliemikuutiota)
2 dl kuohukermaa
200 g mozzarellaraastetta (tätä ei ollut kaupassa, ostin yhen boltsin mozzarellaa, mutta ois selvinnyt ihan hyvin ilmankin)
1 dl parmesanraastetta (käytin parmesania sitten vähän enemmän korvaamaan yo. puutetta)
maun mukaan suolaa, viherpippuria, muskottipähkinää (käytin vain muskottipähkinää)
Lasagnelevyjä (ja mä lisäsin vielä kirsikkatomaatteja päälle, kun sattui jääkaapissa olemaan)
Pannulla paistetaan raastetut porkkanat, pilkotut sipulit ja pilkottu paprika. Kasvisten annetaan pehmetä, jonka jälkeen lisätään hunaja, murskatut valkosipulit, pilkotut aurinkokuivatut tomaatit ja tomaattimurska. Anna muhia 5-10 minuuttia. Lisää sitten vielä silputut yrtit ja mausta suolalla ja pepparilla.
Valkokastike syntyy sulattamalla ensin voi kattilassa, lisäämällä sinne vehnäjauhot ilman ruskistusta, lisäämällä kasvisliemi ja kerma koko ajan sekoittaen. Kiehautetaan muutama minuutti, koita rapata koko ajan ettei pala pohjaan. Tänne sekaan voi lisätä mozzarellaraastetta ja puolet parmesanraasteesta, tai jotain sellaista määrää. Mausta halutessasi. (kasvisliemikuutiossa oli mun makuun jo ihan tarpeeksi suolaa ja makua, lisäsin siis vain pikkasen muskotitpähkinää)
Lado lasagnevuoan pohjalle ensin kasvisseosta sitten viipaloi päälle kesäkurpitsaa ja lopuksi valkokastiketta päälle. Sitten itse lasagnelevyjä ja sama kierros aineksista uudestaan. Viimeinen kerros on lasagnelevyjen päälle tuleva valkokasitke (tomaatit) ja parmesanjuusto. Paistetaan 200 asteessa noin 30 minuuttia. Uunista ulos tulon jälkeen anna lasagnen totutella ympäröivään maailmaan 15 minuutin ajan ennen sen vääjäämätöntä kulkua kohti loppuaan.
![]() |
Parempia kuvia ei ehtinyt ottaa, kun ruoat haarukoitiin lautaselta saman tien masuihin. |
sunnuntai 21. elokuuta 2011
Iki-ihana ravintolapäivä!
![]() |
50 sentin herkkuja |
Mikä ihana konsepti ravintolapäivä onkaan; enemmän ja vähemmän tavikset pystyttävät pienet kahvilansa ja ravintolansa toisten enemmän ja vähemmään tavisnautiskelijoiden saataville. Tyylejä on yhtä paljon kuin persooniakin, puhumattakaan mauista. Kansalaistoimintaa parhaimmillaan, sillä kaikki ympäri kaupunkia tapahtumaan osallistuneet olivat hyvällä tuulella ja mukana jutussa!
Me lähdettiin Peitsan kanssa jo ajoissa kaupungille, ensin tosin sisäpihakirppikselle, mutta sieltäpä ravintolapäivä alkoi mehulla ja persikkapiirakalla, sekä luomutomaattikeitolla höysteineen. Siinähän ne makuhermot sitten oivalsikin alkaa huutaa lisää...

Jatkettiin sitten köpötellen matkaa Töölönlahdelle, jossa odotti NY styles with a twisted Finn -popup ravinteli. Onneksi oltiin ajoissa, sillä pitkä jono teltalle ilmestyi sekunnin murto-osissa. Ilmeisesti Helsingissä on jenkkimakujen ystäviä? Aika festarityylisiä settejä, mutta kylläpä maistui. Otan kyllä missiokseni opetella kunnon vegechilin tekemisen, sillä siitä saisi helposti(?) hyvän arkipäivän pelastaja -annoksen. Täytyypi vähän googletella reseptejä...
![]() |
Peitsan annos: Pulled pork sandwich |
![]() |
Vegetarian chili, lime cheesecake and Guiness chocolate cheesecake |

Joskushan sitä voisi itsekin osallistua tähän tuottajapuolella, mutta on tuo maisteluhomma kyllä aika kurkoa, nam! Kotipuolen ravintolapäivään kuului taas vaihteeksi lasagne, mutta tämän uuden reseptin kerron teille myöhemmin, koska syömingit jää vasta huomiselle. Maistella tosin ehtii aina... siispä uunille päin! ->
tiistai 16. elokuuta 2011
Sadonkorjuuta ja juhlia
Terveisiä minilomalta! Taustalta kuuluu pottujen harjausta (kesäkeittoa luvassa) ja uutisia. Piipahdin kesän lopuksi vielä vanhempien luona Pohjois-Pohjanmaalla levähtämässä ennen pitkää syksyä. Suuri lohtu synkkenevään ilmaan on kauppaan, kaappeihin ja pakkaseen ilmestyvät uuden sadon herkut sekä marjat. Ai vitsi, eikö aina voisi olla elokuu?
Ennen tänne vanhempien kotiin saapumista, olin saatiin nauttia ystäväni vieraanvaraisuudesta Kokkolassa. Kasvimaita on siis pengottu sekä täällä että siellä, ja kasvimaiden vihreys on siirtynyt myös meikäläiseen - myös kateutena. Saan vielä aika paljon kurkottaa kohti omaa kasvimaata, täytyy aloittaa ensin parvekeviljelystä. Nevertheless, oon kerännyt pään täyteen ideoita ja kokkaustärinä pahenee vaan mitä mahtavempia luonnon luomuksia pääsen näkemään. Tsekkaa Elinan kesäkurppakasvatus alla, jonka sain "maalta tuliaiseksi kaupunkiin". Osa siitä on kyllä jo paistettu ja nakattu naamariin, mutta osan vien Helsinkiin mukanani. Lieneekö joutuu uunipataan tomaatin ja kikherneiden sekaan... Raportoin kotisatamasta sitten.
Ennen tänne vanhempien kotiin saapumista, olin saatiin nauttia ystäväni vieraanvaraisuudesta Kokkolassa. Kasvimaita on siis pengottu sekä täällä että siellä, ja kasvimaiden vihreys on siirtynyt myös meikäläiseen - myös kateutena. Saan vielä aika paljon kurkottaa kohti omaa kasvimaata, täytyy aloittaa ensin parvekeviljelystä. Nevertheless, oon kerännyt pään täyteen ideoita ja kokkaustärinä pahenee vaan mitä mahtavempia luonnon luomuksia pääsen näkemään. Tsekkaa Elinan kesäkurppakasvatus alla, jonka sain "maalta tuliaiseksi kaupunkiin". Osa siitä on kyllä jo paistettu ja nakattu naamariin, mutta osan vien Helsinkiin mukanani. Lieneekö joutuu uunipataan tomaatin ja kikherneiden sekaan... Raportoin kotisatamasta sitten.
Laatuluokittelu: Vaarallinen, soveltuu aseeksi. |
tiistai 9. elokuuta 2011
Mustaa mannaa
Siinä niitä sitten on, ei helmiä sioille, vaan ruhtinaille. Ainakin olo on kuin ruhtinaalla, kun tällaisia herkkuja saa ilmaiseksi Suomen metsistä; olenkohan koskaan maistanut mitään pahaa, mikä olisi tehty mustikoista? You just gotta lov'em.
Pientä positiivista hämmennystä aiheuttaa se, että tällainen töölöläinen kantakaupunkilainenkin voi päästä julkisella liikenteellä kotiovelta suoraan puhtaan metsän reunalle marjastamaan. Ei ole mikään itsestäänselvyys muissa maailman pääkaupungeissa! Viime lauantaina körröttelin kuitenkin Nuuksioon entisen työkaverini kanssa katsastamaan vieläkö metsistä liikenisi mustikkapiirakan verran marjoja ämpäriin ja vielä mitä! Metsä suorastaan kiilsi mustia ja sinisiä helmiä, I was in heaven! 10 vuotta Helsingissä asuneena on hyvä huomata, että marjastaminen on edelleen yhtä aito luontokokemus kuin aikaisemminkin. Puhdas, puhdistava.
En aio sanoa sitä trendisanaa, superjotain, mutta mustikat ovat kyllä metsän aatelia, johan otsokin sen tiesi. Mustikassa on niin paljon hyvää, että siitä väkisinkin siirtyy jotain hyvää myös syöjään - oli se sitten antioksidantteja, vitamiineja, makuelämyksiä tai muistoja. Mustikka on ihan mun lemppari! Ja lempparille on omistettava resepti jos toinenkin.
![]() |
Land of the holy blueberry and dough |
Ensimmäiseksi uusi tuttavuus, uusimmasta Yhteishyvästä temmattu ja ystävillä testattu, approved!
Mustikka-rahkapiirakka
Murutaikina
7 dl vehnäjauhoja
1 ps mantelijauhetta (80g)
3 ½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
250g sulatettua margariiniä (eipäs kun voita!)
Pohjataikina
½ ylläolevasta murutaikinasta
1 kananmuna
2 dl kuohukermaa
Täyte
1 prk maitorahkaa (500g)
2 kananmunaa
1 ½ dl sokeria
250g mustikoita
2 rkl perunajauhoja

Ja sitten, äidin rakkaista reseptikokoelmista noukittu, läpi lapsuuden mustikkasatojen nautittu, pettämätön
Mamman marjapiirakka
Pohjataikina
150g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 ½ dl vehnäjauhoja
1 ½ dl grahamjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Täyte
2 dl kermaviiliä
½ dl sokeria
1 kananmuna
1 tl vaniljasokeria
3 dl mustikoita (tai muita marjoja, esim. puolukoita)
Vatkaa keskenään voi ja sokerit, lisää joukkoon kananmuna sekä keskenään sekoitetut kuivat ainekset. Taputtele taikina piirakkapohjaan reunoja myöten. Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään mustikoita lukuunottamatta. Kaada täyte piirakkapohjan päälle, ripottele lopuksi mustikat päälle. Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia. Syö, nauti, katoa metsien maailmaan.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Terkkuja vähän paremmilta kokeilta
Perjantaina kävästiin ystävien kanssa syömässä Gaijin-ravintolassa ja astuin mukavuusalueeni ulkopuolelle; söin äyriäisiä jos jonkin sorttist (maistelumenu). Ei, edelleenkään ne ei ole mun juttu. Tässä pari otosta kauniista menusta, äyriäisten ystävät olkaa hyvät:
![]() |
Vihersimpukkaa |
![]() |
grillattua mustekalaa |
torstai 4. elokuuta 2011
Jauhelihalasagne
Niin kuin jo aikaisemmin olen maininnut, lasagne on yksi lempiruoistani. Se ei ole enää pelkästään ruoka; lasagne on parempi ruokahetki, lohtu, äidin rakkaus ja bileviikonlopun päätös. Lasagne on osa historiaani. Aivan aluksi se oli äidin resepti, se mitä tehtiin viikonloppuna herkutteluun tai junamatkani finaaliksi, siis sellainen kun köyhänä opiskelijana sinnitteli 5 tuntia junassa omenalla ja ruisleivänkannikalla kotipaikkakunnalle ja tiesi, että perillä odotti äidin lasagne . Parin opiskelijavuoden jälkeen havahduin nuudelipäissäni, että voisin osata tehdä lasagnea itekin. Seuraavaksi siitä tuli viikonlopunalkajaisruoka ja baari-illan jälkeinen snack (äidin tulisella tonnikalareseptillä tietenkin). Sen jälkeen siitä on muovautunut arkiruoka, joka voitelee kaikki haavat uuvuttavasta työpäivästä krapulaan. Nyt siitä on myös tullut kumppanini henkireikä - se liharuoka, jota teen vielä mielelläni (luomujauhelihasta tietenkin, jollain se meikäläisenkin synninpäästö on pääkopassani tehtävä).
![]() |
Yksinkertainen, mutta enemmän kuin osiensa summa. |
tomaatti-jauhelihakastike
- iso sipuli
- 1-2 valkosipulinkynttä (mieluusti enemmän)
- 400 g (luomu)jauhelihaa
- purkki (luomu)tomaattimurskaa
- purkki tomaattipyrettä, sellanen mini
- suolaa/soijakastiketta, paprikajauhetta, chiliä, mustapippuria
valkokastike
- könttä voita (kuitenkin vähemmän kuin 50g)
- 2 rkl vehnäjauhoja
- varmaan puoli litraa maitoa?
- pikkasen juustoraastetta
päällys
- tomaatteja
- juustoraastetta
Hommahan etenee yksinkertaisesti tirisyttämällä sipulit ja jauheliha ensin, lisäämällä tomaattimurskan ja -pyreen sekä puoli tölkillistä vettä pannulle ja maustamalla kastikkeen. Tämän jälkeen tai samanaikaisesti (jos höyryjä riittää ihmiskehossa hallitsemaan kaaoksen) tehdään valkokastike tipauttamalla könttä voita kattilaan sulamaan, jonka jälkeen sekaan jauhot. Jahka seos on tasainen, lisäillään vähitellen maitoa sekaan, vispataan ettei synny paakkuja ja annetaan kiehahtaa hetki. Sekaan voi heittää juustoraastetta. Älä anna palaa pohjaan. Teflonkattila ois kätevä (on ostoslistalla, mutta you know... )
Jahka kastikkeet on valmiit, ei muuta kun latelemaan vuokaan tomaattikastike-valkokastike-lasagne -levytekniikalla kuitenkin niin, etten laita ensimmäiseen kerrokseen kuin tomaattikastikkeen ja levyn. Ja vikaan kerrokseen levyn jälkeen vain valkokastiketta, jonka päälle isketään tomaattiviipaleet ja juustoraaste. Paista 225 asteessa jota kuinkin 30 minuuttia tai niin kauan kuin jaksat odottaa, nimimerkillä joskus on ollut aika al dentteä lasagnen keskikohdilta...
Ja se mauste mikä unohtuu, voi korvata ketsupilla. Olen tyytyväinen, jos en unohda tomaattikastikkeesta jauhelihaa, niin kuin tiistaina meinas käydä.
Jauhelihalasagne (niinkuin se arkipäivänä tehdään vailla hienouksia)
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Aamusmoothiet osa I : Marjaisa
Hyvin starttaavaan aamuun kuuluu meikäläisen ympyröissä smoothie - vai lieneekö näitä pitäisi kutsua fruitieksi, sillä en kovin usein laita sekaan jugurttia. Smoothie on oiva tapa varmistella päivän hedelmä- ja marjakiintiötä, sillä kesää lukuunottamatta marjoja tulee syötyä todella vähän sellaisenaan. Joten smoohtiet on tullut tutuiksi ja sekaan mahtuu vähän mitä sattuu. Kaikki ei suinkaan aina maistu mansikalta...
Kaiken tämän surautan sauvasekoittimella sekaisin, sillä tuhansista blenderipäiväunistani huolimatta, en ole saanut aikaiseksi käydä sellaista ostamassa. Meillä oli pari vuotta sitten hetken aikaa blenderi, jonka saimme tuparilahjaksi, mutta Clas Ohlson ei pitäny tärkeänä tehdä siitä kestävää. Minä en pitänyt tärkeänä korjauttaa sitä, joten tässä ollaan. Ehkä seuraavaan kotiin sitten...
***
Sitten jotain täysin asiaan liittymätöntä lasin sisältöä. Arvailkaapa mitä alla olevissa laseissa on? Mulla oli eilen aivotuksia, mutta ei, ei vesivärejä...
Koska aamut pitää sujua suhteellisen sulavasti aivoja käyttämättä, niin teen samaa smoothiemakua useamman päivän ajan. Tämä viikko mennään marjaisalla teemalla, mutta jos mitenkään mahdollista, käyttäkää niitä tuoreita marjoja! Mansikoitten kausi taisi jo mennä, mutta kuka ikinä ehtikään täyttää pakastimensa niillä on jumalten suosiossa. Minä yritän vielä lauantaina lähtä Nuuksioon mustikoita metsästään, mutta jos metsänkuningas Tapio ei ole suopea, aina voi vaivihkaa siirtää äidin marjasatoa omaan pakastimeen... Ja hei, Alepan pakkasessa on myös hyvä marjasato!
Tämä on yksi vakioimmista smoothiesisällöistäni (silloin kuin ei jaksa veivaa aivoista mitään inspiraatiota):
- banaani
- desi jäisiä mansikoita
- desi jäisiä mustaherukoita
- desi mehua (tällä kertaa appelsiini-mango)
- ½-1 desi vettä
- 1-2 rkl vehnäleseitäKaiken tämän surautan sauvasekoittimella sekaisin, sillä tuhansista blenderipäiväunistani huolimatta, en ole saanut aikaiseksi käydä sellaista ostamassa. Meillä oli pari vuotta sitten hetken aikaa blenderi, jonka saimme tuparilahjaksi, mutta Clas Ohlson ei pitäny tärkeänä tehdä siitä kestävää. Minä en pitänyt tärkeänä korjauttaa sitä, joten tässä ollaan. Ehkä seuraavaan kotiin sitten...
***
Sitten jotain täysin asiaan liittymätöntä lasin sisältöä. Arvailkaapa mitä alla olevissa laseissa on? Mulla oli eilen aivotuksia, mutta ei, ei vesivärejä...
You know the fiilinki, kun on vetänyt pastaa ja tekee mieli jotain makeaa seuraavaksi? Mulla käy melkein aina pastan kanssa niin. No, R-kiskalla on joku arpameisinki meneillään ja voitin sieltä heinäkuussa matkakortin latauksen yhteydessä 50g pussin M&M-karkkeja. Ne eivät kuulu karkkivalikoimaani, mutta onhan niissä sentäs suklaata, joten en kieltäytynyt. Eilen kaivoin ne makeanhimoissani kaapinpohjalta, mutta kirkkaat karkkivärit sai jähmettymään. Vaikka oletan (huom, en tiedä, vain oletan) että elimistöni kestäisi silloin tällöin näitäkin lisäaineita, niin väri etoi niin pahasti että viskasin pari karkkia vieressäni olevaan vesilasiin vain todetakseni, että värihän liukenee alta aika yksikön karkin päältä veks! Suklaanhimoisen järjelläni söin suklaanapit, värit jätin. Huvinsa kullakin.
tiistai 2. elokuuta 2011
Comeback niin kuin se pitää tehdä!
No niin tytöt ja pojat, lomat on loppu (blogin osalta kolmen kuukauden mittainen, tosielämässä kahden viikon) ja aion tehdä comebackin. Suuren maailman tyyliin lupaan itselleni tehdä taas suuria tekoja ja muuttaa maailmaa (lähinnä varmaan omaani). Miten voikin olla, että kesä meni melkein ulkoruokinnassa? Mitä tapahtui kaikille kausivihanneksille ja -kasviksille? Kauppaan ja toreille jäi. Paitsi että saahan niitä vielä pitkälle syksyyn. Antsaitsen silti muutamat sormille näpäytykset sellerinvarrella ja pottua takaraivoon, sen verran meni läskiksi kesäsesonki. Onneksi ulkoruokinta on ollut herkullista; niin on ollut juhlaa joka ikinen viikonloppu, mm. synttäreitä, juhannuksia, kolmet häät, kolmet polttarit. Jotenkin sitä oli myös hintsusti puhki, mutta vain toipuakseen seuraaviin juhliin! Näitähän voi takautuvasti muistella tässä syssyn mittaan.
Elokuun ensimmäinen päivä otin siis härkäpapua sarvista, ja putsasin arkeni ulkona syömisestä ja laiskuudesta, pyyhin pölyt keittiöstä ja ajatuksistani. Aluksi tarvitsin comebackin tekoon järjestyksen. Homma alkoi siis kodin siivouksella, sillä vihdoin vuokrakämppämme julkisivu- ja sisäilmaventtiiliremppa oli ohi ja ikkunoiden lieppeiltä siivotut huonekalut sai palauttaa takaisin, verhot iskettyä uusiin verhotankohin, maalipölyt putsattua vihoviimeisen kerran ja ikkunat avattua. Ai maar, tältäkö ilman raikkaus tuntuikaan?
Seuraavaksi kaivattiin inspiraatioita. Syynäsin lounaalla työkaverin lounasta, kävin pyörimässä netissä ruokablogeissa, katselin omia reseptikirjojani (kuinkahan paljon jälessä olen 'uusi resepti viikossa' tavoitteestani? Uskaltaako laskea...) ja hain kirjastosta Jonathan Safran Foerin "Eläinten syömisestä"-kirjan. Se ei ole kokkauskirja, mutta uskallan jo olettaa, että vaikuttaa tuleviin kokkailuihin, voin kertoa lukukokemuksestani myöhemmin lisää. Mainittakoon kuitenkin tähän alkuun kirjan ensimmäisiä herätteleviä ajatuksia, nimittäin amerikkalaiset muodostavat ruokavalionsa vain 0,25 prosentilla maailman kaikista syötävistä ruoka-aineksista. Mitähän luku mahtaisi olla suomalaisten makuavaruudessa?
Lopuksi tarvittiin inspiroiva ruokakauppa, joten piipahdin kirjaston jälkeen Töölön Anton & Antonissa. Mukaan tarttui mm. kesän ykkösiä, eli uusia pottuja, porkkanoita ja parsakaalta. Näiden kumppaniksi hieman siikaa, sillä comebackin suuriin ajatuksiin lukeutuu myös kalaruokien lisääminen (ainakin vielä, pelottaa jo mitä edellisessä kappaleessa mainittu kirja itää ajatuksiini).
Jahka kaikki omat valmisteluni oli käyty läpi ja saavuin kotiin, oli edessä vielä pieni nalkutushetki toiselle puoliskolle tiskeistä. Missä oli mun vaalima järjestys ja keittiön tasojen kutsuva puhtaus ja avaruus, jonka piti tyhjentää mieli häiritsevistä asioista ja kohdistaa katse vain houkutteleviin ainesosiin joita kassistani tyhjentäisin? Mitä olivat nuo lautaset ja höyläset ja veitsiset...! Onneksi herra sai tiskiharjasta otteen ja hoiteli huoleni. Mieleeni palautui omm....
![]() |
Kesä tarjolla |
No, ei kaikkea yhdellä kertaa. En jaksanut avata nettiä löytääkseni juuri sen reseptin mitä olin aikonut tehdä, joten sovelsin ruoan päästä. Joka tapauksessa varsinaisen kala-pottunyyttiohjeen löydät Voisilmäpelin blogista (jossa on sellasia ohjeita, mitä aion tehdä jatkossakin).
Uuden ruokaelämäni päivä koostui siis seuraavanlaisesta kokoonpanosta:
- marjainen ja kuituinen aamusmoothie (rakastan näitä!)
- intialainen kasviskastike ja riisiä, pari juusto-paprikaruisleipää ja luomuvadelmajugurtti lounaaksi
- luomuappelsiini, puolikas seesami-hunajapatukka välipalaksi
- 2 kuppia rooibosteetä
- uusia pottuja, siikaa, porkkanoita sekä karjalanpiirakka juustolla päivälliseksi, lasi mehua
- iltapalaksi herkuttelua rosmariini-uunipikkupotuilla, joista en ehtinyt edes kuvaa ottaa, kun ne katosivat Peitsan ja mun suihin. Niitä on tehtävä lisää, jahka taas jaksan pestä ikuisuuden miniatyyripottuja. Note to myself, tee näitä vain kun sinulla on aikaa ja hermoja, onneksi lopputulos palkitsee. Note to myself II, tai oikaise ja pese isoja pottuja ja halkaise ne puoliksi tai useampaan osaan. Kiertoteissä tosin tuppaa aina menettämään osan maisemasta.
![]() |
Just a baby... |
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Viikko 16: Hasta la feikkimakkarapasta!
No nyt kesytetään A-luokan lihansyöjät ja barbaarit, nimittäin talossamme tarjottiin sellasta feikkimakkarapastaa, että possuille sataa karsinoissa mannaa! Pakko myöntää, että meikäläisen Mr. Sisäfilee tämän pastan loppujen lopuksi tuunasi ja meikämandariini ei oikein ensin uskonut koko juttuun... mutta ollos emäntä joskus väärässä hellan ja puukauhan välissä.
Homma lähti siitä, että jääkaapissa lojui X määrä puoliksi leikattuja kasviksia, joista yleensä päästään eroon tekemällä pasta-annos. Näin siis meilläkin. Paistaessani erinäisiä kasviksia paistinpannulla, herra sohvalta huuteli, että laitas sinne sekaan niitä feikkimakkaroita mitä oot ostanut. Mä olin tietysti ensin, että nää, ei pastaan sovi makkara. Mutta väittelyn italialaisista makkarapastoista voitti.
Pilkoin siis pikkuruisen Spacebar meetwursti-snack (pyökkisavustettu) -vegaanimakkaran kasvisten sekaan. Sehän sopi. Tässä siis
Italialaistyylinen feikkimakkarapasta
(resepti allekirjoittaneen ja sohvaperunan päästä)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 punainen suippopaprika
½ kesäkurpitsa
2-3 porkkanaa
1 Spacebar metukkafeikkimakkara (lihansyöjän mielestä 2 kpl)
Pirkka basilika-tomaattipastakastike (luomu)
mustapippuria
suolaa
chiliä
jotain pastaa, tällä kertaa penneä
parmesania päälle
Eli pilkot kasvikset, paista ensin sipuleita, sitten muita ja makkarapaloja. Lisää pastakastike ja mausteet. Keitä pastat, viskaa sekaan. Nauti aidon lihansyöjän kanssa.
Homma lähti siitä, että jääkaapissa lojui X määrä puoliksi leikattuja kasviksia, joista yleensä päästään eroon tekemällä pasta-annos. Näin siis meilläkin. Paistaessani erinäisiä kasviksia paistinpannulla, herra sohvalta huuteli, että laitas sinne sekaan niitä feikkimakkaroita mitä oot ostanut. Mä olin tietysti ensin, että nää, ei pastaan sovi makkara. Mutta väittelyn italialaisista makkarapastoista voitti.
Pilkoin siis pikkuruisen Spacebar meetwursti-snack (pyökkisavustettu) -vegaanimakkaran kasvisten sekaan. Sehän sopi. Tässä siis
Italialaistyylinen feikkimakkarapasta
(resepti allekirjoittaneen ja sohvaperunan päästä)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 punainen suippopaprika
½ kesäkurpitsa
2-3 porkkanaa
1 Spacebar metukkafeikkimakkara (lihansyöjän mielestä 2 kpl)
Pirkka basilika-tomaattipastakastike (luomu)
mustapippuria
suolaa
chiliä
jotain pastaa, tällä kertaa penneä
parmesania päälle
Eli pilkot kasvikset, paista ensin sipuleita, sitten muita ja makkarapaloja. Lisää pastakastike ja mausteet. Keitä pastat, viskaa sekaan. Nauti aidon lihansyöjän kanssa.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Viikko 15: Viiikonloppu - mikä ihana syy herkutella.
Viikko on ollut taas yhtä hulabaloota, ja myönnän että tuli pari päivää elettyä patongilla ja jugurteilla, mutta loppuviikoksi pääsin vanhempien luo maalle ja elämä on taas rauhoittunut. Ai vitsi että tekeekin hyvää paot oravanpyörästä JA julkisivuremontin keskeltä.
Täällä maalla tietysti ollaan äidin keittiössä ja varsinaisesti meikäläinen on vain syömäpuolella, mutta tapanani on kokata yksi ateria jotain sellaista, mitä vanhemmat ei itse alkaisi (rohkenisi?) tehdä. Edellisillä kerroilla on listalla olleet mm. sushit ja quesadillat, mutta tänään mennäänkin täysin kasvislinjalle kikherne-kesäkurpitsapadalla. Siitä ohje myöhemmin. Tätä ennen kävin läpi muistoja ja äidin kellastuneita reseptivihkoja, koska halusin leipoa jotain lapsuudesta tuttua. Ja koska pääsiäinen on lähellä, teimme rahkatortun.
Laitan tähän alkuperäisen ohjeen, vaikkakin teimme tortun persikoista aprikoosien sijaan. Suosittelen kuitenkin aprikooseja, koska niissä taitaa olla pikkasen vahvempi maku kuin persikoissa. Lisäksi sitruunaa saa käyttää runsaammin kuin ohjeessa on, tai vastaavasti käyttää valmista kaupan sitruunarahkaa. Huom! Tämä torttu oli parempaa seuraavana päivänä, kun maut olivat vetäytyneet koko piirakkaan. Herkullinen lisä pääsiäispöytään!
Rahka-aprikoositorttu
Pohja:
100g voita (käytimme margariinia)
½ dl sokeria
1 muna
2 1/4 venhäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Täyte:
1 tlk säilöttyjä aprikooseja (n. 425g)
1 dl kuohukermaa
250g maitorahkaa
2 rkl perunajauhoja
½ dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
1 tl vaniliinisokeria
1 keltuainen
1 valkuainen
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi (inhoan tätä vaihetta, aina se on sellanen sokerivoimöykky jota kaavitaan vatkaimista irti...). Lisää muna ja keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe. Painele taikina rasvatun vuoan pohjalle ja reunoille.
Valuta aprikooseista liemi tarkkaan pois ja aseta hedelmät vuoan pohjalle taikinan päälle (muistaakseni ollaan tehty aikaisemmin toisin päin, eli hedelmät ovat olleet tortun päällä, mutta ehkä se oli joku toinen resepti...? muuten kai hedelmät kärtsäisi uunissa...)
Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen maitorahka, perunajauhot, mausteet ja keltuainen.
Vatkaa valkuainen eri kulhossa ja sekoita vaahto varovasti rahkaseokseen nostellen esim. lusikalla.
Kaada täyte vuokaan hedelmien päälle. Paista torttu uunin alaosassa 175 asteessa noin 50 minuuttia. Ei suositella pakastettavaksi. Syö siis antaumuksella ;)
Täällä maalla tietysti ollaan äidin keittiössä ja varsinaisesti meikäläinen on vain syömäpuolella, mutta tapanani on kokata yksi ateria jotain sellaista, mitä vanhemmat ei itse alkaisi (rohkenisi?) tehdä. Edellisillä kerroilla on listalla olleet mm. sushit ja quesadillat, mutta tänään mennäänkin täysin kasvislinjalle kikherne-kesäkurpitsapadalla. Siitä ohje myöhemmin. Tätä ennen kävin läpi muistoja ja äidin kellastuneita reseptivihkoja, koska halusin leipoa jotain lapsuudesta tuttua. Ja koska pääsiäinen on lähellä, teimme rahkatortun.
Laitan tähän alkuperäisen ohjeen, vaikkakin teimme tortun persikoista aprikoosien sijaan. Suosittelen kuitenkin aprikooseja, koska niissä taitaa olla pikkasen vahvempi maku kuin persikoissa. Lisäksi sitruunaa saa käyttää runsaammin kuin ohjeessa on, tai vastaavasti käyttää valmista kaupan sitruunarahkaa. Huom! Tämä torttu oli parempaa seuraavana päivänä, kun maut olivat vetäytyneet koko piirakkaan. Herkullinen lisä pääsiäispöytään!
Rahka-aprikoositorttu
Pohja:
100g voita (käytimme margariinia)
½ dl sokeria
1 muna
2 1/4 venhäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Täyte:
1 tlk säilöttyjä aprikooseja (n. 425g)
1 dl kuohukermaa
250g maitorahkaa
2 rkl perunajauhoja
½ dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
1 tl vaniliinisokeria
1 keltuainen
1 valkuainen
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi (inhoan tätä vaihetta, aina se on sellanen sokerivoimöykky jota kaavitaan vatkaimista irti...). Lisää muna ja keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe. Painele taikina rasvatun vuoan pohjalle ja reunoille.
Valuta aprikooseista liemi tarkkaan pois ja aseta hedelmät vuoan pohjalle taikinan päälle (muistaakseni ollaan tehty aikaisemmin toisin päin, eli hedelmät ovat olleet tortun päällä, mutta ehkä se oli joku toinen resepti...? muuten kai hedelmät kärtsäisi uunissa...)
Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita siihen maitorahka, perunajauhot, mausteet ja keltuainen.
Vatkaa valkuainen eri kulhossa ja sekoita vaahto varovasti rahkaseokseen nostellen esim. lusikalla.
Kaada täyte vuokaan hedelmien päälle. Paista torttu uunin alaosassa 175 asteessa noin 50 minuuttia. Ei suositella pakastettavaksi. Syö siis antaumuksella ;)
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Viikko 14: Testing, testing
Ruokakriiseilyhän on nyt johtanut siihen, että en suostu enää ostamaan kanaa tai lihaa, mikä ei ole luomua. Käytännössä Suomesta ei saa luomukanaa, joten se on poissa meikäläisen kauppalistoilta. Mutta arvaas kun on ruokia joista elää sitkeästi kaunis muisto mielessä, kuten hampurilaiset, nuggetit, pitsat, makkarat... mitä tehdä? No tietysti lähteä säätämään jotain mikä jäljittelee näitä.


Homma toimii siis niin, että soijanuggetteja keitetään 10 minuuttia maustetussa vedessä tai keittämisen jälkeen laittaa marinoitumaan haluamissaan mausteissa. Tämän jälkeen pyöräytetään kananmunassa ja korppujauhoissa (lisäsin korppujauhoihin vähän chiliä). Tän jälkeen annoin näiden paistua uunissa lohkopottujen kanssa jonnin aikaa, mutta päädyin kuitenkin lopuksi paistamaan nämä pannulla voissa. Uunissa ei tullut tarpeeksi rapsakka olemus, kyllä nuggetit kaipaa vähän rasvan tirinää pintaan.
![]() |
Ennen uunia näytti hyvälle... |
![]() |
...uunin jälkeen vielä paremmalta! Perjantaimättö <3 |
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Viikko 13 (myöhässä.. mutta omassa blogissa voi kikkailla)
Reseptipimennosta päivänvaloon, hyvät naiset ja herrat! Viime viikkoina on sosiaalinen elämä vienyt mennessään ja kokkailut on jääneet arjen pelastajien harteille (pastaruokia mitä-kaapista-löytyy-kastikkeilla yms.). No nyt olisi tarkoitus taas rauhoittua sen verran, että ehtii tonkia uusia reseptejä ja maistella makumaailmaa. Hyppyset syyhyää jo!
Koska viikottainen reseptikokeilu otti hieman takapakkia, täytyy tällä viikolla kuroa umpeen viime viikon tekemättömyyden. Aloitin viikon ruoalla, joka tulee lähes aina ostettua kaupasta valmiina: sosekeitto. Männä viikolla myös luin, että suomalaiset edelleen syö vähän kasviksia ja hedelmiä verrattuna muihin Euroopan valtioihin. Lisäksi mua alko yksi päivä hämmentään, että mihin käytä kaikki porkkanat, joita ostan? Meillä on aina porkkanoita jääkaapissa, mutta en keksi yhtään ruokalajia, missä porkkanat oisivat varsinaisia ruoka-aineita - mä vaan lisäilen niitä joka arkireseptiin. Siis mikä porkkanoiden aliarvostaminen, aina vain sivuosia, missä pääroolit häh? No nyt spottivalo kohdistetaan porkkanoihin, tosin mausteet peittää lempeän porkkanan tässä melko totaalisesti. Mutta ainakin tämä soosi perustuu porkkanoille ja nostaa esiin mainion oranssin värin!
Itämainen porkkana-kookossosekeitto
(neljälle, alkuperäinen resepti on Nature & Moren fb-sivuilta :D )
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
4 tomaattia
pala inkivääriä
kasvisliemikuutio
1 tl cayennepippuria tai vähemmän?
1-1½ vettä
öljyä paistamiseen
200ml kookosmaitoa tai enemmän
koristeeksi yrttejä jos löytyy (ei löytynyt)
limeä
Kuullota pilkottu sipuli ja valkosipuli sekä cayennepippuri öljyssä (älä polta valkosipulia). Lisää kuoritut, pilkotut porkkanat ja paloitellut tomaatit sekä silputtu inkivääri. Laitoin inkivääriä about peukalonpään kokoisen palan, siitä tuli jo aika hallitseva inkiväärinmaku, joten voi laittaa vähemmänkin. Kärtsäile vähän aikaan makua, lisää sitten vesi (niin että ainekset peittyy) ja kasvisliemikuutio. Anna kiehua hiljalleen kunnes porkkanat ovat pehmeneet. Nosta sitten kattila pois liedeltä, soseuttele varovasti sauvasekoittimella ja nosta takaisin liedelle. Lisää kookosmaitoa (alkuperäisessä ohjeessa oli 400ml, mutta mun keitosta olisi tullut todella vetistä sillä määrällä, joten vähensin), älä anna keiton enää kiehua. Annostele yrttejä (korianteria) keiton päälle, puristele limemehua pintaan.
Huomanette ehkä, että kuvan taustalla näkyy avokado. Meille tarjottiin ystäväillallisella tuollainen ihana alkupalahässäkkä, jonka heti omin arkikäyttöön: kypsä avokado kahtia ja kuoppakohtaan silputtua sipulia ja vihreää oliivia sekä ripaus oliiviöljyä ja mustapippuria. On muuten ihana lusikoida moinen sekoitus mahalaukun syövereihin. Käy välipalastakin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)