Hohhoijaa. Nuha sen kun pahenee (toivottavasti flunssan lopunalkua, eikä meikäläisen...) ja makuaisti on enää viime vuoden muisto. Tästä samaisesta syystä söin tänään lounaaksi täysin mautonta puuroa, ankeaa.
Voimia palauttavien päiväunien jälkeen ryhdistäydyn, ja otin asiakseni maistaa edes jotain ja syödä muutakin kuin puunkaarnaa ja vettä. Kelasin mielessäni pahimmat aseet taudintappoon, varustauduin, heitin ilmoille muutaman sota-aivastuksen ja tartuin kattilaan.
Tärkeintä on mausteet - muut täytehärpäkkeet on yhdentekeviä, sillä ei niitä maista kuitenkaan. Yksikään keitto ei taida olla samanlainen raaka-aineisten suhteen, vähän mitä kaapista löytyy ja mikä silmää miellyttää, mutta onko valkosipulin ja chilin voittanutta? Aukeeko röörit, lähteekö henki vai hengitystiet auki?
Taudintappaja tiistain malliin
vihreä paprika
kesäkurpitsa
sipuli
2 pientä porkkanaa
3-4 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
purkki tomaattimurskaa
pieni tomaattipyrepurkki
vettä
suolaa
pippuria
juustokuminaa
paprikajauhetta
sitruunaa
päälle krutonkeja ja parmesaania
Raaka-aineet vaan kuoritaan, silputaan, kuullotetaan kattilassa mausteiden kera ja sitten vaan tomaattimurska, -pyre ja vesi mukaan. Hauduta. Krutongit tein vanhasta paahtoleivän kantapalasta (mulla on jokin trauma kantapaloista, enkä ikinä oikein halua syödä niitä) ja jostain Stockan ah-yhden-päivän-luxus-leivästä, josta oli myös suurehko kantapala kuivunut pussiinsa. Öljyä ja voita ja taas tuli jostain vanhasta jotain uutta ja herkullista. Parmesaaniraaste tietysti kruunaa kaiken.
Taudintappajakeitoissa piilee kuitenkin vaara, nimittäin jos taloudessa on joku, joka ei ole tautia napannut, voi keitto olla maustettu päin helvetintulia hänen makuunsa. Lisäsin keittoon vielä Peitsan lempparimaustetahnaa, Sauhua, joka on btw päräyttävä tuote Suomesta ja ilman turhia lisäaineita ja arominvahvinteita. Jepjep, ja huomenna keitto on mukavasti maustunut entisestään.. wuhuu. Flunssalle kyytiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti