Nyt on aivokuori tehnyt tehtävänsä ja yhdistänyt kolme asiaa pienessä pääkopassani. Mitä saadaan kun yhdistetään lahjaksi saatu sitruspuristin, Aitoa ruokaa -kirjan kappale appelsiinimehusta ja muistot lapsuudesta?
Itse puristettua appelsiinimehua. Ih uh kääk, saanko sanotuksi, voi taivas miten hyvää!!
Case: sitruspuristin. Olen itse asiassa saanut jo kaksi sitruspuristinta lahjaksi, minua on siis pehmitetty mehuntekoon jo pitemmän aikaa... Ensimmäisen puristimen sain sokkotreffeillä lahjaksi. Mainittakoon, että olivat erittäin hämmentävät treffit ja jäivät myös viimeisiksi. Toisella kertaa saimme Peitsan kanssa yhdessä puristimen hänen kummitädiltään. Mietin silloinkin, että taas... mutta parempaa lahjaa en olisi voinut toivoa.
Case: Appelsiinimehu by Aitoa ruokaa. Miten sen nyt sanoisi. Tuorepuristettua mehua ei saa kuin kahvilasta tai kotoa. Kaikki muu on tuorepuristettu on fuulaa. Pahimpina tietysti myydyimmät appelsiinitäysmehut, jotka on valmistettu tiivisteestä- mehu on joo appelsiineistä, mutta mehustamisen jälkeen se on lämpökäsitelty pari kertaa ja pakastettu kenties jopa vuodeksi eteenpäin. Maku on enää haamu vain...
Case: Muistot. Lapsena tuli rullattua appelsiinejä pienin kätösin sitruspuristimessa ja juotua mehu suoraan kupista ja kaivettua sormella puristimen riveistä hedelmäliha parempiin suihin. Ja se oli silloinkin niin taivaallisen hyvää...
Vinkkinä, että juuri nyt Alepasta saa todella maukkaita kreikkalaisia Navel -appelsiinejä kohtuuhintaan. Menee meinaan pussillinen jos toinenkin per viikko... joku päivä niitä ei enää löydykään, en tiedä mitä sitten teen, ehkä teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti