Back to the roots, ideahan oli joka viikko tehdä jokin resepti tursuavasta ohjepinosta eikä vain jumittua vanhoihin jo kokeiltuihin sapuskoihin. No nyt täytyy myöntää, ettei mennyt kuin Strömsössä. Leivästä tuli ihan ok, mutta joskus voisi myös luottaa omien synapsien napsumiseen eikä sokeasti seurata ohjetta. Leipä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan pitsapohjanpäälle tehty pinaatti-sipuli-valkosipuli -paahdos ja kirsikkatomaatteja sekä pinjansiemeniä. Pinjansiemeniä tupataan paahtamaan, mutta entäs kun ne leipä heitetään vielä uuniin 15 minuutiksi? Juu-u, leipä oli mustia papanoita täynnä.
Ja muutenkin, taidan hylätä koko reseptin, sillä c'mon, jos jokin muistuttaa etäisesti pizzaa, mutta ei ole sitä, mielensähän siitä vain pahoittaa. Onneksi ymmärsin tehdä toisesta pizzapohjasta pitsan, tosin juusojen kanssa kikkailin - pitsaan tuli mozzarellaa ja raastoin vasta paistamisen jälkeen päälle lisäksi parmesanraastetta. 
Vasta ensimmäinen resepti käyty, semiepäonnistuttu ja blogimerkintäkin myöhässä. Nyt kaipais hieman onnellisuus (vai onnistumis)psykologiaa, anyone?Eipä sillä, olen ehtinyt puuhastella omia keitoksiani testilaboratoriossani vaikka kuinka, vielä kun saisi lennätettyä aatokset ja tuotokset sähköiseen moodiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti