sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Long time no food?

Luova tauko tekee hyvää, ainakin meikäläinen diggaa! Tällä kertaa luova tauko sisälsi lapsen syntymän ja uuden arjen pyörityksen, mutta edelleen eletään ruoalla eikä pyhällä hengellä. Pari kuukautta mentiin aikalailla keitoilla ja mitä-pakkasesta-löytyy -meiningillä, mutta nyt alkaa jo repertuaariin tulla muutakin kuin pastaa ja tomaattikastiketta. Jee!

Laitetaan tähän kiireisen tyypin herkkulounaan ohje eli munakas. Ohjeen avaintekijä on kypsä avokado. Älä yritä raa'asta.

Kalifornian munakas
huom! Yhdelle

2 kananmunaa
1 ½ rkl vettä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
tilkka öljyä

päälle "täyte"
4-5 kirsikkatomaattia
½ avokado (no voi syödä kokonaisenkin)
1 rkl silputtua salottisipulia (minäpä paistoin munan kanssa..)
1 rkl tuoretta, silputtua korianteria
1 tl silputtua chiliä (voi käyttää myös jauheena)
2 tl makeaa chilikastiketta

Sitten vaan munakas pannuun hyytymään ja sillä välin päälysainekset sekaisin kulhossa. Munakas lautaselle ja täytteet päälle, avot. Vie kokonaisuudessaan 15 minsaa ja on herkkua.

Kuva täytyy lisätä jälkikäteen, koska oli vähä kiirus tuona päivänä ja munakas antoi potkua lennokkaaseen lähtöön vauvan kanssa päiväkahveille siskon luo...

lauantai 19. toukokuuta 2012

Tänään vietettiin Ravintolapäivää eli pop up -ravintoloita ilmestyi katu- ja puistokuvaan kuin sieniä sateella. Tämä kansalaistapahtuma on meidän makuumme! Lähdimme siis lounastamaan herkkuja aurinkoiseen ulkoilmaan. Tässä kuvasatoa herkuttelustamme.

Bagel & Park, ostotapahtuma käynnissä
Lounaspussukka; bagelin lisäksi pussista löytyi...
...sydämiä... 
... köhöm, terveellinen keksi... (huomaa myös omena!)
... porkkanakakkua!!
Peitsa söi sillä välin sienipäällysteisen blinin sekä...
... sitruunamuffinsin herkuilla.
Ja vielä hiukopalaksi jotain grillistä Espalta.

torstai 17. toukokuuta 2012

Välipala sielulle


Valmistusohjeet:

- Silmiä hivelevä maisema, asetelma, värikokonaisuus tai muuta vastaavaa

- Kuppi kuumaa tai kylmää tai muuta vastaavaa 
- Rauhallinen, iloinen ja/tai tyytyväinen mieli
- Pysähtyminen, nauttiminen



maanantai 14. toukokuuta 2012

Pakastimen hätävarat: Toscapiirakka

Pari viikkoa sitten päätin leipasta pakkaseen hätävarapullaa vauva-ajalle; vieraille on yleensä kiva tarjota jotain känttyä kahvin kylkeen. Jostain muistin syövereistä löysin toscapiirakan, ja pakastin neljä vierassatsia piirakkaa pakkaseen. No nyt on käynyt niin, että piirakat on salakavalasti karanneet pakastimesta jo ennen kuin lapsi on edes syntynyt (vieraita tosin on käynyt)! Tänään vietin sitten uuden uunipäivän, ja olen kärventänyt uunissa lisää omatekoista mysliä, uuden toscapiirakan ja vielä illan vieraille porkkanasämpylöitä. Mutta tässä blogauksessa esittelen teille tuon mainion, helpon toscapiirakan, joka pelastaa monen yllättävän kahvihetken. Piirakka nimittäin sulaa nopeasti ja säilyttää ihanan makunsa pakastamisesta huolimatta.

Toscapiirakka
(Valion resepti)

Pohja
4 kananmunaa
3 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta (kyllä, rkl)
1 dl kuohukermaa
200g voita

Kuorrutus
100g voita
2 dl sokeria
1 dl kuohukerma
2 rkl vehnäjauhoja
n. 150 g / 5 dl mantelilastuja

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet, kerma ja jäähtynyt voisula. Levitä taikina uuninpannulle, ja paista 200 asteessa n. 12 minuuttia. Tee sillä välin kuorrute laittamalla kaikkikamat kattilaan ja kiehauttamalla ainekset keskenään (älä polta pohjaan!). Ota pohja uunista, levitä kuorrute piirakalle ja paista vielä n. 14 minuuttia tai kun kuorrute on kauniisti ruskistunut. Anna jäähtyä ja paloittele. Pakasta ennen kuin piirakka on syöty kokonaan...


sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Iltani ratoksi luin vähän päivän Hesaria (joka tuli meille vasta ysin jälkeen aamulla, joka on liian myöhään!! Luen tätä nykyä Hesarini, kun P vielä nukkuu). Voi kuinka ihanan idyllinen juttu lehmien kirmailusta kesälaitumille. "Navetasta rynnisti ensimmäisena Yppe utareet keikkuen". Idyllistä kuvaa maaseudun menosta antoi myös kohdat  "..lehmät kirmaavat moneksi kuukaudeksi laitumille", "Suomessa kaikilla lehmilä on nimet", "Laitumella lehmät hyppivät, ja jokaisella on oma persoonallinen tyylinsä", "Laitumella lehmälauma joutuu ratkaisemaan, kuka on joukon johtaja. Se selviää Sinikka Tuomisen mukaan vasta lähitunteina eikä hänkään osaa sitä etukäteen ennustaa, vaikka tunteekin kaikki 70 lehmäänsä nimeltä" jne.




Niin. Idyllistä.
Sentään Hesarissa mainitaan, että "Ulkona laitumella laiduntava lypsykarja alkaa olla Etelä-Suomessa harvinaista." Ja siihen jäi sen asian pohtiminen.


Se on kuule ihmiset niin, että lemmujen ei tartte antaa kirmailla ulkona saatikka nähdä auringonvaloa, jos vaan tykkääpi tehotuottaa maitoa. Ja se on kuule ihmiset niin, että Hesarin jutun kaltaisia tiloja on vähän. Enemmän on tiloja, jotka toimii alla olevan lainsäädännön asetuksen (Valtioneuvoston asetus nautojen suojelusta) vapautuskohdan mukaisesti: 
17 §
Laiduntaminen ja jaloittelu
Lypsylehmät ja pääasiassa maidontuotantoa varten kasvatettavat hiehot, jotka pidetään kytkettyinä, tulee päästää vähintään 60 päivänä laitumelle tai muuhun tarkoituksenmukaiseen jaloittelutilaan ajanjaksona, joka alkaa 1 päivänä toukokuuta ja päättyy 30 päivänä syyskuuta. Jaloittelutilan pinta-alan on oltava vähintään 6 neliömetriä siellä pidettävää nautaa kohden. Pinta-alan on oltava kuitenkin aina vähintään 50 neliömetriä.
Aluehallintovirasto voi myöntää vapautuksen 1 momentista tarkoitetusta laitumelle tai jaloittelutilaan pääsyä koskevasta vaatimuksesta, jos tuotantotilalla ei ole käytettävissään sopivaa laidunta tai jos muuta jaloitteluun soveltuvaa tilaa ei ole mahdollista kohtuudella järjestää taikka jos vaatimuksen noudattaminen on kohtuutonta liikenteeseen, maastoon tai etäisyyteen liittyvistä syistä. Vapautus myönnetään enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja se peruutetaan, jos vapautuksen myöntämisen edellytykset lakkaavat.


Ja mitä sinä voit tehdä, antaaksesi lemmuille mahdollisuuden päivänvaloon ja kirmailuun, on ostaa luomumaitoa. Vaikka Hesarin jutussa ei mainittu, että tila olisi luomutila, et voi koskaan tietää ostaessasi tavallista maitoa, onko rakkaan maitosi tuottanut eläin nähnyt aurinkoa tai luontoa. Ostamalla luomua, voit. Luonnonmukaisessa tuotannossa "nautojen tulee päästä ulkoilemaan ympäri vuorokauden", tosin poikkeuksia säädökseen löytyy, mutta liittyen lähinnä talvikauteen. Lista on lyhyt. Luomu on askel. 

Tee arjen sankariteko, ostapa luomumaitoa, ja päästä lehmät kesälaitumelle.


lauantai 12. toukokuuta 2012

Se kuuluisa dokumentin/kirjan/artikkelin jälkeinen sisuuntuminen ja nokkospasta

Tulipa katottua Yleltä Food Inc. (Ruokayhtymä) dokkari. Vaikka tiedän jo etukäteen, mitä odottaa, aina nään jotain uutta pöyristyttävää tästä maailman menostamme. Vaikka kyseinen dokumentti käsitteli jenkkilän menoa, ei me voida täällä Euroopassa tuudittautua ettei meillä olisi samanlaisia huolenaiheita enenevässä määrin. Nimenomaan, jos me ei haluta jenkkilän ongelmia myös itsellemme, on asialle tehtävä jotain _nyt_.


Perimmäinen kysymys on siis ruoantuotannosta, siitä kuinka luonnottomaksi se on muuttumassa tehotuotannolla, kemikaaliliuoksilla ja suuryritysten ahneudella (hävittämällä pientuotanto, riistämällä työntekijöitä, luontoa jne.). Aina mun tekee mieli alkaa paasata, mutta tällä kertaa teenkin vain kehotuksia, mitä minä itse voin itselleni muistuttaa ja missä me kaikki voitas vähän tsempata.


- Luomutuotanto, luomutuotanto, luomutuotanto. Kannata sitä sen verran kuin taloutesi kestää.
- Lähiruoka ja pientuottajien tuotteet, käykää markkinoilla ja pikkupuodeissa. 
- Itse tehty ruoka mahdollisimman ruohonjuuritasolta lähtien. Syödään yhdessä. 


Parasta on yhdistää nämä kaikki. Tiedän, ettei kaikki ole kiinnostuneita ruoanlaitosta, mutta he ketkä ovat - kutsukaa ihmisiä syömään luoksenne, tehkää sapuskat hyvistä raaka-aineista ajan kanssa. Ja vieraat, tarjoutukaa tuomaan jotain mukananne, mihin olette vähän satsanneet. 


Tänään tein ensimmäistä kertaa hirvenlihakastikkeen vanhemmiltani saamista hirvenlihapaloista. Oppia ikä kaikki, suolaa ehkä oli hitusen liikaa, mutta arvostusta eläintä kohtaan sitäkin enemmän. Kiitos elämästäsi Suomen metsissä, syömistäsi varvuista, honteloista jaloistasi huhkimassa risukoissa kasvattaen massaa. Niin söi taas meidän suvun väki sinusta hirvenhiihtäjien historiaa. Ilman tehotuotantoa. Maustettuna sipuleilla, mausteilla ja kermalla. All you need. (sivuun vähän suomalaista pottua ja porkkanaa)


***


Ja sitten kun tulee se päivä, kun ei jaksais tehä mitään järkevää syötävää, tee omat pikaruokasi. Tätä varten tarvitsee kyllä osata ennakoida ruokakaappeihinsa vähän sitä sun tätä tarviketta, mistä asioita kyhätä. Osta heti kun näet jotain erikoista, mitä haluat kaappiisi. Tee tarvittaessa pari kertaa vuodessa invis kaappiisi, ettei mikään spessu jää käyttämättä, though. Tässä yksi arjen pelastaja:


Nokkospasta-tonnikalasalaatti


-nokkospastaa (kuvan purkista) tai muuta kivaa
-tonnikalapurkki (jotain hyvää, delfiiniystävällisesti kalastettua)
-herne-maissi-paprikaa (tämä oli pakaste, koska tosiaan aina ei jaksa, oikaise silloin jostain!)
-suolakurkkuja
-sipulia
-salaattia (jos sattuu löytymään, ei ollut nyt)
-mausteita maun mukaan, suolaa, ja pepparia esmes
-salaatinkastiketta jos diggaat


Tietoa nokkosesta tuon pastapurkin kyljestä:
2 x enemmän ravintoa kuin porkkanassa
7 x enemmän rautaa kuin pinaatissa
60 x enemmän piitä kuin lehtisalaatissa
5 x enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa
3 x enemmän kalsiumia kuin maidossa.


Lisäksi nokkonen puhdistaa verta, parantaa munuaisten toimintaa, vähentää anemiaa, laskee verenpainetta ja verensokeria, edistää suoliston toimintaa, auttaa yiherkkyysreaktiossa (?) ja poistaa raskasmetalleja. 


Fast food homemade.











perjantai 11. toukokuuta 2012

Ulkoruokinnassa: Patrona

Vielä kun suhteellisen kätsästi voi, käytiin eilen syömässä päivällinen ulkona. Helsingin ydinkeskustaan on ilmestynyt meksikolainen ravintola Patrona, joka todella tuntui aidolta mestalta. Henkilökunta puhuu keskenään espanjaa ja ruokalista on vain autenttisia ja perinteisiä meksikolaisia ruokia (ei kuule löydy burritoja tai kovia tacoja). Palvelu oli erittäin ystävällistä ja hauskaa (palvelu englanniksi, kuten myös menukin). Ilmapiiri oli jopa hersyvä, vaikka asiakkaat olivat suomalaisia (puhuvatko suomalaisetkin joskus noin kovaa, paljon ja kuuluvasti?). Ihan kuin oltaisiin oltu jossain muualla. Suosittelen! 


Ravintola Patrona, Annankatu 20, Helsinki (http://www.facebook.com/PatronaMexicanKitchen)

Peitsan alkuruoka; sulatettua juustoa makkaralla ja höysteillä. Rasvaprosentti nousuun!
Mun vegesapuska, juustolla täytetty paprika sooseineen. Söisin uudestaan!
Peitsan possutacot, soosit oli vielä erikseen kipoissa (salsa yms.)
Ystäväpariskunta tilasi jälkkäriksi limekakkua, näytti maistuvan
... mutta meikäläiset eivät pystyneet vastustamaan suklaasufleen tilausta, taivaallista.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Keittopäivä (ja kaikki tarvittavat lisukkeet): Kreikkalainen tomaattikeitto

Tässä on aivan mahtava herkuton putki menossa, jo toinen päivä kun herkut ovat pysyneet kaupan ja jopa oman jemmahyllyn perukoilla koskemattomana. Pienestä se on saavutukset revittävä. Salaisuus lienee siinä, että syö tarpeeksi ja rytmissä  (eikä käy töissä, jossa kahvitauoilla joku hairahtuu hakemaan kaupasta/tuomaan pullaa). Eikä missään tapauksessa jätä lounasta väliin, vaikka kotona yksin haahuillessa ei tuntus sitä jaksavan puurtaa tai tekis edes mieli laittaa.


Herkuton päivä käsitteenä on sinänsä väärin sanottu, sillä eikö hedelmät ole herkkua? On ne. Niitä onkin sitten mennyt ja myös sitä sunnuntaina puuhasteltua vispipuuroa. Uskon vakaasti maailmassa vallitseviin tasapainoihin, täten myös sokeria on saatava joka päivä jossain muodossa. Kunpa vaan saisikin sokerihampaan taltutettua aina hedelmillä, marjoilla, jugurtilla tai puurolla. Nii-in.


Tarpeeksi kotona haahuiltuani tartuin Kreikka-nimiseen keittokirjaan, josta en muistaakseni ole vielä koskaan tehnyt mitään. Raskausaikani suurin ruokaihastus (ellen sanoisi raskauspahoinvoinnin vapahtaja) on ollut tomaattikeitto. Sieltä se puskista ilmestyi pelastamaan meikäläisen pahat päivät. Kreikka-kirjasta löytyikin sitten jugurtilla tuunattu tomaattikeitto, jota lähdin kokeilemaan ja yllättävän erikoinen tapaus, siis nyt saa makunystyrät oikeasti uutta maisteltavaa. 


Keittopäivinä suosin myös hyviä lisukkeita, sillä noh, keitolla vaan ei oikein nälkä pysy loitolla. Siis puuhastele ihmeessä sivuun joko hyviä sämpylöitä, salaattia tai jälkkäri. Tällä kertaa liitin keitolle salaatin ja hedelmäjälkkärin - molemmat kreikkateemaisena. Ja niin on maha täynnä eikä  tee mieli herkkuja.




Kreikkalainen jogurtti-tomaattikeitto


4 isoa tomaattia (mahdollisimman kypsiä ja mehukkaita, tietty)
oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
3 dl kasvislientä
2 isohkoa siivua aurinkokuivattua tomaattia öljyssä
1 tl tuoretta timjamia (käytin kuivaa, koska en muistanut ostaa tuoretta)
½ tl kanelia
suolaa ja pippuria
3 dl aitoa kreikkalaista jogurttia
(ja minä lisäsin vielä kaksi ruokalusikallista tomaattipyrettä, koska halusin pikkasen lisää tomaatin makua keittoon)


Ohjeessa luki, että tomaatit olisi pitänyt raastaa karkeasti kulhoon ja heittää pois käteen jäävät kuoret. Lieneekö älykkyysosamäärä jo laskussa kotona olemisesta, mutta en tajunnut miten moinen onnistuisi? Joten, kiehautin vedenkeittimessä kuumaa vettä, heitin kattilaan ja perään tomaatit, joiden kuoreen tein viiltoja. Jahka ne muhi joitain minuutteja lähes kiehuvassa vedessä, kuoret pystyi repäsemään irti mutkattomasti. Sillä välin kun tomaatit hieman jäähtyi, pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota öljytilkassa kattilan pohjalla. Heitä sitten tomaatit sekaan joten kuten pilkottuna (voi hajottaa kauhalla vielä lisää kattilan pohjalla). Hauduta jota kuinkin viisi minuuttia miedolla lämmöllä. 


Sitten lisää sekaan kasvisliemi, aurinkokuivatut tomaatit pilkottuna, timjami, kaneli, suola ja pippuri ja hauduta kymmenisen minuuttia. Ota pois levyltä, anna vähän jäähtyä ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää jugurtti ja halutessasi myös tomaattipyrettä, jos tykkäät pikkasen tomaattisemmasta mausta (tai ehkä kesätomaateista irtoaisi paremmin makua kuin näistä toistaiseksi vielä vähän vaisuista tomaateista). Jos haluat tarjota keiton lämpimänä, lämmitä miedolla lämmöllä, ettei jogurtti juoksetu. Voi tarjota myös kylmänä.


Ja sitten sidekickit. Monesti teen keittopäivänä sämpylöitä, mutta tänään päädyin salaattilinjalle. Yritin tehdä jotain kreikkalaistyylistä, ilman että se on pelkästään oliivia ja fetaa. Tässä blandis.


- tammenlehväsalaattia
- rucolaa
- porkkanasuikaleita
- avokadoa, jonka päällä oliivi-sipuli-mustapippuri-suola-oliiviöljyseos
- suippopaprikaa
- kirsikkatomaatteja
- artisokansydämiä (öljyssä)
- fetaa (oliiveilla ja valkosipuleilla)
- ja heräteostosylläri, leppäsavustettua ahventa perattuna eli vaaleaa kalaa piälle








Eikä sovi unohtaa jälkkäriä, hedelmiä ja kreikkalaista  maustamatonta jugurttia päälle, johon kyllä täytyi lisätä hunajaa antamaan pikkasen tarvittavaa makeutta. Kuvasta puuttuu päälle heitettyä vadelmasosetta sekä verigreippiviipaleet. Nyt on meneillään todella maukas sesonki verigreipeillä, älkää missatko! 



sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Arjen pelastaja: Kikhernepaistos

"Mä en tee tänään mitään, valun sohvatyynyjen väliin ja nuuskin huonepölyä". Niin mä meinasin, mutta kyllä takaraivossa kolkuttelee duedate, joka on viiden päivän päästä. Niin sitten päädyin puuhastelemaan keittiössä, kun se vielä kätevästi käy ilman univelkoja ja rinnuksille ripustautunutta jälkikasvua. Ihmettelin, että enkö ole tosiaan blogannut kikhernepaistoksesta, joka on monta arkipäivää pelastanut helppoudella ja nopeudellaan. Nyt siis korjaan sen asian. Btw, helppo safka myös lisätä sitä paljon kuulutettua kasvisapuskaa arkeen ilman että proteiinit unohtuisi messistä tai kasviksissa ei olis makua... pelastakaa maailma, ja tehkää tätä joskus liharuoan korvikkeena (alkuperäisessä reseptissä kikherneiden tilalla oli jauhelihaa).



Meillä on muutenkin tässä viime viikkoina puhuttu paljon ruokahuollosta ja miten se hoidetaan, kun majatalon kuvioihin astuu vaativa pikkuasiakas. Pakkaseen on kokkailtu kasvislasagne- ja pinaattilettuannoksia, kahvipullaa yllätys- (ja ihan vähemmän yllätys)vieraille, jemmattu smoothie-aineksia (omia marjoja ei enää ole jäljellä, uutta satokautta odotellen) ja puoliso yrittää muistella omia bravuuriannoksiaan, millä pelastaa päivät, kun taviskokki a.k.a meikäläinen ei vaan jaksa. Toinen kovasti ajateltu asia on herkkujen vähentäminen. Kieltämättä oon antanut palaa aika surutta sokeristen suhteen puolet raskausajasta. Onneksi tulee kesä, marjat ja maistuvat kasvikset. Smoothiet saa vähän vaihtelua ainaisten banaanien ja pakastemansikoiden suhteellisen samanlaisiin variaatioihin. Välipaloiksi maistuu herneet, kirsikat, tomaatit ja porkkanat (niitä lienee voi napsia myös yhdellä kädellä ;-). 

Itseäni mietityttää ruokahuollossa eniten rytmin sekä oikeiden lounaiden ja päivällisten säilyminen. Ettei vaan lipsuis syömään 'jotain' lounasaikaan ja korvaavan päivällisen leivällä ja kaakaolla. Jää nähtäväksi miten mun käy.

No, tänään sitten oltiin vielä reippaita ja tein sekä tämän päivän että huomisen päivälliseksi kikhernepaistosta sekä välipalaksi kelpaavaa vispipuuroa puolukoista (sinne meni vikat puolukat...). Jospa ensi viikolla voisi jo vähentää herkkuja, nimimerkillä tällä viikolla vedettiin munkkeja 7 kpl, fanipalapussi, pieni määrä muumikeksejä, jätski sekä irttiksiä vappuna ja leffan kylkiäisen eilen. Johan tälle viikolle irtosi yksi päivä ilman tällaisia turhia hampaiden tiputtajia (noh, vappumunkit ei ollut turhia, ne on perinnettä). Ensi viikolla roti ja hedelmät. Lupaanko?

Kikherne-kesäkurpitsa-perunapaistos

1 kesäkurpitsa (n. 400g)
2 isoa perunaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 400g kikherneitä valmiiksi liotettuna
1 pussi texmex-mausteseosta (40g) tai omat mausteet
1 purkki tomaattimurskaa (400g) käytin chilillä maistettua, namskis hot!
1 pussi juustoraastetta + juustopalojen jämät jääkaapista

Kokoamisvaihe
Viipaloi kesäkurpitsa ja perunat (suht' ohuiksi). Hienonna sipulit. Paista pannulla sipulit, lisää valutetut kikherneet ja mausteseos. Paahda hetki, lisää sitten tomaattimurska. Kastike voisi hautua jonnin aikaa. Sitten aletaan latoa esim. lasagnevuokaan kerroksittain kikherne-tomaattikastiketta, perunaviipaleita, kesäkurpitsaviipaleita ja juustoraastetta. Jätä päällimmäiseksi kastiketta ja ripottele vielä juustoraastetta päälle. Voit halutessa lisätä ennen juustoraastetta myös kerroksen tomaattia, mä tykkään. Paista n. 40 minsaa 200 asteisessa uunissa.








tiistai 24. huhtikuuta 2012

Hesarin pihvilihateksti ja juusto-papuquesadillat

Äitiyslomakiireiltäni (niin, sellastakin näköjään on) ehdin vasta tänään lukea sunnuntai-Hesarin loppuun. Eipä sillä, hyvä että lehti oli jäänyt keittiönpöydälle valtaamaan alaa, sillä kannatti lukea visiojuttu pihvilihantuotannon kasvusta Suomessa (valitettavasti taittelin lehdestä jo biopusseja, niin en saa tarkastettua jutun otsikkoa...). Musta se oli hyvä juttu, realistinen, mun ajatusmaailmaa komppaava. En usko, että maailmasta on tulossa vegaani, tai että suomalaiset rysäyttäisi kasvissyöjiksi kovinkaan iisisti, nopeasti saatikka koskaan täydellisesti. Lihaa tulee olemaan ruokapöydissä, ellei tapahdu jotain todella katastrofaalista lihatuotannossa tai ympäristössä. Mutta jutussakin esille nostettu lihansyönnin vähentäminen ja laadun parantaminen kuulostaa korviini oikealta suunnalta. Suomessa syödään 75 kiloa lihaa per nuppi vuodessa. Määrän puolittaminen ei veisi joulukinkkusiivuja ja juhannusmakkaroita suistamme. Minäpä päinvastoin vaalisin nimenomaan perinteisiä tapahtumia mussuttaa lihaa - siis juhlallistaa liharuokaa.

Jutussa visioitiin Suomeen uutta brändiä pihvilihantuottajamaana. Meillä olisi tilaa (ei tehotuotantomielessä, vaan hajautettuina tiloina Lappia myöten), olosuhteita jossa nurmi-apila kasvaa paremmin kuin vilja, vettä ja miksei tukiverkostoakin rohkeille uusille bisnesavauksille! Tällä hetkellä naudanlihasta 85 % tulee lypsyteollisuuden sivutuotteena ja 15 % lihakarjasta. Minusta sivutuotteissa ei ole mitään vikaa - kuin se, että lypsykarjatuotantokin on Suomessa tehostuksen alla, eikä se ilahduta. Mutta en pistä vastaan, jos pihvikarjantuotantoa haluttaisiin lisätä sillä seurauksella, että populaatio alkaisi arvostaa syömäänsä lihaa useammalla taholla: alkuperältään, eläimen, luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin kannalta, tuotantotavoiltaan jne. Siis ei pilkkahintaan, ei piittamatta eettisistä arvoista.

Ruotsalaiset ovat tietysti jo ehtineet tässäkin asiassa edelle - Ruotsista löytyy luonnonlaidunlihalle oma paikallinen brändinsä. 

Siis mitä jos mustavalkoisesta lihansyöjä-kasvissyöjä -astetelmasta, jossa kasvissyöjä syyllistyy syödessään juhannusmakkaran ja lihansyöjä halveksii vain yhtä, laadukasta juhannusmakkaransyöjää, siirryttäisiinkin vain kompromissiin? Kohtuudella, mutta laadukasta. 

Mitä sanoisitte?

Jaan tähän loppuun juusto-papuquesadillaohjeen, jossa on myös lihansyöjille jotain - mutta kohtuudella ja luomuna hei tietysti!

Juusto-papuquesadillat

Salsa crusada (voi tehdä jo edeltävänä päivänä)
6-8 kypsää tomaattia
1 dl tomaattimehua
3-4 valkosipulinkynttä
nippu tuoretta korianteria
hyppysellinen sokeria
3-4 tuoretta vihreää chiliä TAI korvaa muilla chilimausteilla (jauheella, säilötyillä chileillä yms.)
½-1 tl juustokuminaa
3-4 kevätsipulia TAI puolikas purjo, koska kaupasta ei löydy kevätsipuleitä kuin kesäisin...
suolaa

Surrauta ainekset sauvasekoittimella tai muulla härpäkkeellä salsaksi. Voi myös pilkkoa käsin tarvittaessa.

Papumuhennos
öljyä
1 iso sipuli
125 g luomupekonia 
3-4 valkosipulinkynttä
1 tl juustokuminaa
½ tl chilijauhetta (mietoa)
1 prk kuorittuja tomaatteja (kaikkea nestettä ei tarvitse kaataa pannulle, käytä salsa crusadaan tomaattimehun sijaan)
1 prk säilöttyjä papuja (olen käyttänyt ihan valkoisia papuja valutettuna)
suolaa ja pippuria

Paista pannulla sipulit ja paloiksi saksitut pekonit, lisää muut ainekset joukkoon. Anna muhia.

Kokoa quesadillat siten, että jokaiseen tortillalättyyn tulee pohjalle cheddaria (olemme käyttäneet ihan vain sulatejuustocheddarviipaleita, jos lähikaupasta ei muuta löydy), salsaa ja papumuhennosta. Rullaa tai tee lättyjä kahden tortillan väliin. Lämmitä joko uunissa juustoraasteen kuorruttamana tai pannulla siten, että pirskotat pannulle vähän vettä ennen lätyn lisäämistä. Älä polta, vain lämmitä niin että cheddar sulaa lätyn sisällä. Naatiskele!

Kuva ei tuo oikeutta maulle, valitettavasti.




sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Elämä vie

Onpas taas kulahtanut naine... aikaa. Edellisten blogien kanssa tuli otettua paineita, jos ei päivittele juttuja, mutta tätä nykyä (kun musta on tullut parempi flow-ihminen), ei tunnu tauot missään. Sitä palaa aina freesinä kehiin sitten joskus.

No tänä aamuna oli "se" aamu. Heräsin, istuin sohvalla mietin, mitä tänään tekisi. En keksinyt mitään. En jaksanut tehdä aamupalaa.  Suihkun jälkeen istuin takaisin sohvalle ja päätin katsoa digiboksilta leffan. You, me and Dupree. Voi kun tulin hyväntuuliseksi. Ulkona oli alkanut paistaa aurinko, heitin fruitiekamat kannuun ja väänsin uuniin omatekoista mysliä. Sitten radio tietysti soitti vain hyviä biisejä. Mitä luulette, onko kyse siitä, että kaikki osuu tänään yksiin vai Dupreesta? ;-) It's all about the attitude.


Aamufruitie, jolla saa aikaan freesin aloituksen päivälle, josta ei tuntunut tulevan mitään:
~ 100g pakastemansikoita

1 kiivi
1 banaani
~kourallinen jäisiä mustaherukoita
~ desi appelsiinimehua
~ vettä
~ ruokalusikallinen vehnäleseitä
~ mantelirouhetta saman verran




Mysliä tykkään tehdä itse, koska en halua mysliini rusinoita ja niitä on melkein aina kaupan mysleissä. Makeuttaja haluan käyttää vain hunajaa, joten oon tykännyt tehdä oman blendikseni.



Uunissa paahtui:

10 dl luomukaurahiutaleita
1 dl sesamsiemeniä
70 g (pussillinen) pekaanipähkinöitä murskattuna
50 g (pussillinen) mantelilastuja kuorineen
50 g (pussin jämät) hasselpähkinärouhetta

Kattilassa lämmitin yhteen 3rkl hunajaa ja vajaa desi oliiviöljyä. Lämmin öljy-hunaja sekoitettiin ylläoleviin aineksiin. Uuni tais olla jotain 150 asteinen, välissä aineisten möyhintä, että alimmatkin saa paahtoa. Paahdon jälkeen sekaan vielä banaanilastuja maun mukaan. Mun lempparina on maustamaton jugurtti, mustikkasosetta ja tätä mysliä. 



maanantai 5. maaliskuuta 2012

Viikko 9: sunnuntai

Päätöspäivä ruokapäiväkirjalle. Tiesin jo heti aamusta, että tästä päivästä tulee päinvastainen edelliselle, sillä päivän ohjelmasta puuttuisi aikataulujen hektisyys. Heräsin vaihteeksi kukonlaulun aikaan eli puoli seitsemän, mutta fiilis oli sen verran hyvä, että en jäänyt notkumaan vällyihin unta odotellen. Rakastan pitkiä aamuja! On oikeastaan onni, ettemme herää P:n kanssa samoihin aikoihin, sillä nautin hiljaisesta, heräilevästä aamusta yksikseni. Aurinko nousee sälekaihtimien takana ja usein pyykinpesukone hurraa kylppärinoven takana. Syön kaksi aamupalaa; yhden itekseni ja toisen P:n noustessa ylös. Päivä alkoi siis mannapuurolla sokerilla ja kanelilla sekä lasillisella omenamehua. Puuhastelin omiani ja join Hesarin lueskelun oheen kupin rooibosteetä.


P:n herätessä, tehtiin herkkuvoileivät: paahdetut ruispalat, juustoa, metukkaa, paistettua kananmunaa, tomaattia ja kurkkua sekä päälle mustapippuria. Kaiken kruunaa luomuappelsiinimehu, joka on niin hyvää. Lopuksi vielä maitokahvi ja viimeiset palat pannaria (nyt siitä on pidettävä tauko, tai syödään ittemme siitä yli). 


Päivä jatkui niitä näitä puuhastellessa, kunnes kahdelta tuli kaveripariskunta kylään ja syötiin vihdoin oikeata ruokaa. Tein juustosämpylöitä hieman muunneltuna (enemmän leseitä, vähemmän hiivaa) sekä intialaista viinirypälecurrya ja salaattia. Jälkkäriksi kokeiltiin Masterchefista tuttua rahkajuustokakkua, mutta siitä on pakko sanoa, että oli aika mitäänsanomaton tuotos. Pohja ei maistunut miltään (jätin rehellisesti syömättä) ja rahkaseoskin oli aika pliisua. En kehtaisi käyttää reseptin nimessä sanaa 'juustokakku'. Elin pitkään harhassa, että yksikään, mitä kutsutaan juustokakuksi, voisi olla... noh, melkeinpä pahaa. Huh huh.

Iltapalaksi upposi enää vähän jugurttia ja pähköinöitä sekä kiivi. 


Ja niin loppui ruokapäiväkirjaviikko. Notes to myself, ei ole helppoa pysytellä rytmissä viikonloppuisin jos on jotain kodin ulkopuolista elämää. Siinä jos jossain olisi tsempattavaa. Aterioittein skippaaminen on ehkä pahin ruokarikos nautiskelijan saatikka wannabe terveysintoilijan elämässä. Missata nyt hyvä tsäänssi saada polttoainetta aivoille, keholle ja makuelämyksiä kielelle. :-)


Otetaanpa uusi ruokapäiväkirjaviikko, on napero on sekoittamassa arkikuvioita... 

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Viikko 9: lauantai

Voi mikä surkea lauantai syömisen puolesta. Mikä siinä onkin, että huvi toisaalla on katastrofi muualla?

Olipa kerran oikein leppoisa lauantaiaamu. Lapsvieraan kanssa oltiin noustu ylös vähän ennen seitsemää ja alettu piirtämään jääkiekkoilijoita ja jalkapalloilijoita. Siinä sivussa aikuiskaveri puuhasteli rauhallista aamupalapöytää. Vailla mitään kiireitä, aamupalapöytään kokoontui lapsi ja kaksi aikuista ja leppoisa syömismeininki lupasi paljon hyvää alkavalle päivälle. Aamupala koostui 4 cocktail-karjalanpiirakasta munavoilla, juustolla ja kurkulla, omenamehusta sekä mansikka-kiivi-banaanismoothiella. Päälle vielä nakattiin kuppi kahvia ja yhdet palat pannaria kermalla ja hillolla. Masut kiitteli ja pullisteli. 

Ja unelmatarinani jatkuisi säännöllisellä lounalla, välipalalla, päivällisellä ja iltapalalla. Todellisuus tosin oli paljon karumpi. Läksin sosiaaliselle turneelle, jossa syömiset jäi tavallaan taka-alalle. Ensimmäinen kohde oli synttärikahvittelut, mikä siis huipentui sokeriähkyyn. Teen lisäksi kiskasin pienessä nälässä täytekakkua sekä kaksi palaa suklaakakkua vaniljajäätelöllä, unohtamatta tarjolla olleita englanninlakritseja. Huomasin pientä pahaa oloa jälkikäteen, lieneekö veren sokeriarvot "kohdillaan". Näitten synttärimuistamisien jälkeen odotti seuraavat synttärimuistamiset. Päätin vetäistä pisteestä A pisteeseen B siirtymisen välissä juustopatongin läheisestä kuppilasta. Hotkis, ja hiilarit oli mahassa. Synttärimuistamisien lomassa join lasin jaffaa. Ja kun päivä alkoi kääntyä illaksi, matkasin kotia kohti vääjämättä väsähtäneenä nimenomaan ruokalujen (tai niitten puutteiden) takia. Ilta ois voinut hyvinkin jatkua ytimessä, mutta maha ja mieli sanoi muuta. Enkä saanut koottua itteäni enää tekemään ruokaa, haahuilin ruokakaupassa hyllyjen välissä etsien syötävää. Aika absurdia, hävetti. Lopulta söin kotona vain kaksi lämmintä voileipää (ruisleivät, tonnikalaa, tomaattia, juustoa ja rucolaa) sekä jugurtin. Uni tuli silmään aikaisemmin kuin arvaattekaan.


 Viimeinen ajatus aivoissa oli, että aamulla syön hyvin. 

Viikko 9: perjantai ja maailman paras pannari

Sieltä se arkiaherruksen loppu alkoi häämöttää, pertsi! Aamu aloitettiin kaurapuurolla ja mustaherukoilla sekä eilisen kaltaisella smoothiella. Töissä iski in between nälkä, ja söin ruisleivät metukalla (aika köyhää) jo ennen lounasta minttuteen kera. Lounaaksi söin vielä kerran perunasalaatti- ja kasvispullajämää, voitteko kuvitella... Lisäksi salaattia, tomaatti ja omena. Iltapäivälle oli jälleen koulutusta, joten en ottanut välipalaa mukaan. Mutta rakkaat työkaverit juhlistivat perjantaita fanipaloilla, joten niitä tuli napsittua nelisen kappaletta ennen koulutusta. Vastustamaton tuplasuklaafanipala...

Koska mulle oli tulossa lapsivieras (niin, muutenhan en siis perjantaisin herkuttelisi.. hmpf) yökylään, ajattelin tehdä perjantai-illan huviksi pannaria. Muuten kokkausinnot olikin aivan nollissa, koska niin oli meikäläinenkin. Eli ennen pannaria uunissa valmistui niinkin glamooriruoka kuin uunipitsat. No, mutta siihen pannariin. Resepti on ihan netistä googlen hakusanoilla "maailman paras pannari", mutta idea pannarin ettimiseen syntyi työpaikalla. Tätä reseptiä on jo testannut kaksi työkaveriani, joten suositukset oli kunnossa. Ja voin sanoa, nyt liityn minäkin (ja Peitsa) suosittelijoihin, oli maar sen verta hyvää patuskaa! Pannarin pinta ihanasti karamelisoituu, kiitos voin ja sokerin. 

Maailman paras pannari

4dl vehnäjauhoja
1 ½ dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
8 dl maitoa (käytin täysmaitoa, uh)
2 kananmunaa
100g voita (tätä neuvottiin käyttämään vähemmän, käytin ~80g, voi käyttää vähemmänkin)

Sitten vain kuivat aineet keskenään, ja sitten märät. Siinäpä se ja syvälle pellille leivinpaperin päälle, 200 astetta ja noin 30 minuuttia ja sulla on aikamoista herkuttelua edessä - etenkin jos raaskit heitää päälle vadelmahilloa ja kermavaahtoa. 


No, voitte vaan kuvitella, että syötiin illan aikana kahdessa eri kattauksessa pannaria, eli kohtuullisuuden käsite hieman vaappui. Yritin tehdä annoskoista suhteellisin pieniä, sillä lapsivieraskin oli pieni, mutta tuntui sitä silti saaneensa päivän sokeriannoksen tappiin. Pannarin lisäksi ei mahtunutkaan mahaan kuin yksi ruisleipä suolakurkulla ja lasilla omenamehua. Päivästä jäi puuttumaan aika iso annos kasviksia ja hedelmiä. Vaikeinta onkin säilyttää balanssi, kun ohjelmassa on jotain normaalista poikkeavaa. Siinä pitäs tsempata. 


perjantai 2. maaliskuuta 2012

Viikko 9: torstai

Torstain alkuperäiset ystävätapaamiset siirtyi, joten siirsin myös suunnitellut kokkailut myöhemmäksi. Torstaista kehkeytyikin hyvin tyypillinen nopean syömisen ja jämäruokailun päivä. Jämäpäivät kunniaan, sillä silloin ehtii tehdä muita asioita kuin hyöriä keittiössä illat!

Aamu lähti käyntiin kauppareissun jälkeisin eväin eli ihanilla leivillä ja mansikkaisella smoothiella. Sauvasekoittimen teräskuoleman alle joutui siis banaani, kiivi, kourallinen jäisiä mansikoita, mantelirouhetta, jugurttia ja vettä. Surrur ja aamu lähti käyntiin makiasti!

Töissä söin ylijäänyttä perunasalaattia eiliseltä sekä pakkasesta napattuja valmiita kasvispyöryköitä. Ohessa salaatinjämiä ja omena. Iltapäiväksi en ollut varannut mitään välipalaa, sillä tiesin iltapäiväseminaarissa häämöttävän kahvia ja korvapuustia, ja näin olikin. Miten yksi pulla duunissa voikin ilahduttaa niin paljon? 

Kotona tehtiin siis tuoreen kokkailun sijaan spyttäri viimeisistä perunasalaatin jämistä sekä niistä pakastekasvispyöryköistä. Pikkasen buustattiin päivällistä kermaviilikastikkeella ja parilla ruisleivällä höysteineen. Salaattikin oli eiliseltä. Ruoka oli siis supernopeasti valmista, ja pääsi saman tien jälleen askartelun pariin. Sainkin yhden askarteluprojektin viittä vaille valmiiksi, mitä juhlistin.... suklaavanukkaalla. Jep. Tälle päivälle iski kaksi herkutteluhetkeä, mutta menköön. Ei se tästä viikonloppua kohti parane yhtään... Iltapalaksi vedin sydän- ja verisuonitaudin eli ruisleivän metukalla, cheddarjuustolla ja suolakurkulla sekä vähän omenamehua viemisiksi. Keho mahtoi kiittää. It's hard to be terveysintoilija. 

Uudet ja vanhat sulassa sovussa.

torstai 1. maaliskuuta 2012

Viikko 9: keskiviikko

Kauan (siis kaksi päivää odotettu) odotettu kauppapäivä! Ehdin jo edellisiltana toitottaa, että keskiviikosta tulee kalapäivä ja reseptikin oli jo etsittynä hollille, mutta huonosti nukuttu yö huononsi myös muistia merkittävästi ja noin kaikki oleellinen, mm. kauppalista,  jäi kotiin töihin lähtiessä. No, onhan sitä ennenkin sovellettu reseptejä päästä...

Aamutuimaan vedettiin nassuun kaurapuuroa mustikoilla ja pikkukipollinen jugurttia Fitness-muroilla (en tiedä kuka meidän perheessä on millään Fitness-linjoilla tällä hetkellä...). Töissä lankesin jälleen tuliaiskarkkeihin, jotka tällä kertaa olivat vastustamattomia suklaakonvehteja, joten vetäsin heti aamuisin minttuteeni kupeeseen kolme konvehtia. Mikä jottei, päivä parani. Lounaaksi eilistä punajuurisosekeittoa, krutonkeja, köyhän naisen salaatti eli porkkana ja tomaatti sekä pieni soijajugurtti. Yllättäin jälkkäriksi jälleen kolme konvehtia, viekää ne pois... Iltapäivän sinnittelin minttuteellä ja appelsiinillä.

Ja sitten, kauppareissu, tadaa! Tämä ruokapäiväkirjaviikko on saanut mut kuvittelemaan kauppareissun autuaaksi tapahtumaketjuksi, joka vie minut kohti täyteläistä, kylläistä ja terveellistä elämää. No, oikeastihan kauppareissulla oli jo aika hillitön nälkä ja kilometrinpituiset kaupan käytävät tuntuivat nälkämarssilta. Kaiken lisäksi, en voi tajuta miten Prisman kokoisesta kaupasta ei löydy punaisia linssejä. Ja kävelin niitä helkkarin käytäviä noin sata kertaa ympäri. Oli miten oli, saatiin päivälliseksi suomalaista kuhaa, lämmintä perunsalaaattia, vihersalaattia aurinkokuivatulla tomaatilla, kurkulla ja fetalla ja ruisleipä kaikilla täytteillä (salaatti, kurkku, metukka, juusto). Kyllä teki pienen ihmisen onnelliseksi hyvä ruoka!
Kuha yksinkertaisesti paistettiin voissa, suolassa ja sitruunapippurissa. Ja se oli täydellistä.
Lämmin "perunasalaatti" oli mukailtu resepti täältä.

- 6 isohkoa pottua
- 1 parsakaali
- 1 rasia kirsikkatomaatteja
- 1 punasipuli
- jonkin verran basilikaa
- kalamataoliiveja (meillä oli vain mustia)
- öljyä, jossa suolaa, mustapippuria ja raastettua luomusitruunan kuorta sekä puolikkaan mehu


Perunoita esikeitin, sen jälkeen lohkoiksi ja kaikkine kamoineen vuokaan. Päälle öljy mausteineen ja 200 asteiseen uuniin hiemaan muhimaan.


Päivällinen meni sen verran myöhään, että illalla nakkasin suuhun enää hieman jugurttia ja muroja. Illan vaan sulattelin kalansaalista romaania lukien, telkkaa katsoen ja väliin vähän saunan lämpöä. Arki-iltojen downshiftausta havaittavissa :-)

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Viikko 9: tiistai

No nyt ei kone käynnistynyt sitten ollenkaan. Aamu eteni... tai siis ei edennyt oikein ollenkaan. Eipä midiä, P kyhäs meille leivät juustolla ja kurkulla  (pakkasesta löytyi vain kauraleipää eli taas vaaleata leipää!) ja mä tein smoothien eilispäivän hedelmistä.

Aurinkosmoothie
~3 ruokajuomalasillista

- ananaspaloja pakasterasiallinen (eilisillalta)
- kolme appelsiinilohkoa (eilisillalta, samassa pakasterasiassa ananaksien kanssa)
- banaani
- 1½ dl hedelmäjugurttia
- vajaa dl appelsiinimehua
- mantelijauhoa (ei ollut pähkinöitä, jostain jäänyt vain jauhoa, joten laitoin sitä protskuksi ja hyviksi rasvoiksi **onko niissä jauhoissa enää edes rasvaa??**)

Nälkä jäi kaivertamaan jo heti kun lähdin kotiovelta, joten vetäsin töihin tultua jemmavarastostani neljän viljan puuroa ja mustikoita (jotka hiffasin ottaa kotoa mukaan, kun puuro jo siinsi mielessä). Kyytipoikana rooibostee. Lounaaksi olin napannut pakastimesta mukaan itsetehtyä hernerokkaa sekä porkkanan, tertun viinirypäleitä, 1½ dl jugurtin ja kauraleivän juustolla. Lisäksi tuli kuppi kaffettakin hörppästyä ja maistettua yksi tuliaisvaahtokarkki, mutta toteisin jälleen, ettei vaahtokarkit ole mun juttuni (vieläkään, aina se pitää todeta erikseen kun on tarjolla... ei usko).

Pidettiin himassa vielä yksi kaappien-tyhjennys-päivä eikä lähdetty kotoa mihkään. Sapuskaksi valmistui jääkaapin pohjilla velloneista punajuurista savujuusto-punajuurikeittoa ruiskrutongeilla ja jälkkäriksi vielä aamuista aurinkosmoothieta. Välissä askartelin reilun pari tuntia (intoa riittää) ja iltapalaksi nakattiin huiviin kuppi kaakaota ja vikat kauraleipäpalat juustolla ja tomaatilla. Jo alkoi tehdä mieli mennä kauppaan, kun haahuilin illalla kaapilta kaapilla, että oisko jotain muutakin kivaa kuin leipää iltanaposteluun. Hedelmät ei tehnyt kauppaansa...

Hävityksen kauhistus ja epäergonominen lattiatyöskentely.
Vauva on saanut olla naama rytyssä useamman tunnin....
Mut hei, taas ihan ookoo päivä ja energiaa riitti, kun ei puskenut itteänsä täyteen hiilareilla tai ihan millä vain mätöllä. Herneistä, joulukinkun jämistä hernerokasta sekä punajuuresta tuli proteiiniä ja rautaa, sekä kasviksia ja hedelmiä oli ihan mukavasti. Pikkasen maitoo, jugurttia ja juustoa, eiköhän se ollut siinä.  Ainakin päivän yleisfiilis tuntui tukevan sopivaa syöpöttelyä (paitsi se piinaava aamunälkä, niitä nyt tulee ja menee).

Keskiviikkona kauppaan ja makuajatukset pääsee valloilleen (kun on vielä palkkapäiväkin ;-)!!

tiistai 28. helmikuuta 2012

Viikko 9: maanantai

Mua alko tympäsemään se, että oli jotenkin muka vaikeaa pysyä siinä paljon mietintämyssyssä vierailleessa kohtuullisuudessa. En keksi mitään muuta poikkeavaa aivoaalloissani kuin raskauden; lieneekö annan itselleni enemmän vapauksia herkuissa (ja siis niiden määrissä!) vai pistääkö joku tiukkishormoni mua vaan syömään niitä herkkuja. Oli siis kyse hormoneista tai psykologisesta tekosyystä, on alkanut jurppia. Pidän ruokapäiväkirjaa viikon ajan, sillä se saa mut edes vähän tiedostamaan, mitä suuhuni laitan ja mitä "joudun" tänne kirjoittamaan.

ma 27.2. Nousin hyvällä jalalla ylös. Sitä ei krampannut ja se kulki sukka jalassa juuri oikeaan tahtiin kohti töitä. Aamupalaksi oli täysmaitoon keitettyä mannapuuroa ja viime kesän mansikoita. Lisäksi yksi vaalea leipä juustolla ja kurkulla. Skippasin mehun ja join vettä.


 Työmatkalla soi hyvä setti musiikkia:
- U2 & Green day : The saints are coming (herättelevä)
- Faith no more: Evidence (fiilistelevä)
- Peter Björn and John: Young folks (Lontoon muistoja, rumpumeisinki)
- The Ting Tings: That's not my name (juuri töihin saapuessa, "virkatitteli" päälle, vaikka that's not my name... )

Töissä lounaaksi eilispäivän tähteitä eli makaronilaatikkoa, salaattijämä, jota höystin vielä yhdellä tomaatilla ja porkkanalla, kaksi sekaviljaleipäviipaletta juustolla ja kurkulla. Päivän aikana tuli vedettyä 2 kuppia rooibosteetä ja appelsiini. Evästä oli kerrankin tarpeeksi.

Kaikki messissä.
Koska töitten jälkeen ei ollut muita suunnitelmia, kuin saattaa koti asumiskuntoon, muut safkaamiset hoitu ajattelematta eli mitä kaapeista löytyi. Syötiin siis P:n kanssa vielä viimeiset makaronilaatikon jämät, ruisleipä juustolla ja metukalla sekä appelsiinimehua. Jälkkäriksi kiskasin muumimukillisen (koska ne on arjen pelastajia) kaakaota. Näillä eväillä hoitui vihdoin pyykinpesu, astianpesut ja silityspuuhat ja energiaa jäi vielä omalle ajalle a.k.a askartelulle.  Olipa hyvä päevä. Illalla vielä kiskastiin nassuun hedelmäsalaatti (ananasta, appelsiiniä, banaania, viinirypäleitä ja aamulta jääneitä sulatettuja mansikoita), mutta kuvasta poiketen, ja rehellinen olla pittää, laitoin banaaniviipaleiden päälle suklaakastiketta - joka tosin oli virhe, koska se maistui liian makealta. Jugurtti ois sopinut paremmin.

Ennen paheellista suklaakastikekokeilua...
Ja sitten loppuanalyysi. Ihan hyvä päivä! Vaaleaa leipää ja makaronia (tosin oli sentäs tummaa makaroonia) ois voinut olla vähemmän, mutta tää päivä meni jämäruoilla ja ilman kauppareissuja. Makaronilaatikon jauheliha ja metukka oli luomua, ja siinä oli oikeastaan proteiinin lähteet maidon lisäksi. Hedelmiä tuli syötyä reippaasti, kasviksia ihan ok määrä(porkkana, tomaatti, salaatti)., mutta enemmänkin olis suotavaa. Sokeria oli varmasti taas ihan tarpeeksi kaakaon ja hedelmien muodossa, mutta onneksi sentään näissä muodoissa.

Eniten päivässä ilahdutti tuore ananas, jota mun oli tehnyt mieli jo monta viikkoa. Pakkasin loput ananakset jääkaappiin odottamaan tiistaiaamua...

perjantai 24. helmikuuta 2012

Viikon 7 terkut: Hyvinkään ravintola Paloma

Viime viikon makuavaruudesta mainitsemisen arvoista on vain lauantain ravintolailta niinkin yllättävässä paikassa kuin Hyvinkäällä. Ravintola Paloma otti asiakaskuntansa (joita oli lauantaina klo 17 tasan meidän seurue), sillä ruoka oli kaikilla hyvää. Omasta puolestani voin sanoa, että mulla kaikki oli erinomaisen hyvää. Pohjaton vatsani olisi voinut vetää vieläkin enemmän näitä herkkuja. Hitto kun menin skippaamaan alkuruoan, mutta luonnollisesti maistelin P:n lautaselta sen alkuruokaa ;)

Blinejä alkupalaksi savuporomoussella

Siikaa, kasviksia, selleriperunamuussi ja voi-tillikastiketta
...ja kruunuksi suklaa fondant jäätelöllä. Että.